Haba haukkari hauis

Haba haukkari hauislihas, muskeli, hauberi.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä!

Pari viikkoa sitten koin salin suihkussa ihmetyksen hetkiä.
Haukkaripäivän jälkeen otin saippuaa suihkussa ja aloin koukistelemaan erityisesti oikeaa kättäni levittääkseni saippuaa mm. olkapäille, se ei koukistunutkaan loppuunsa asti. Haukkaripatti otti vastaan ja käsi jäi puoli tiehen :D

Nyt sittemmin aina habapäivän jälkeen, olen kokenut aina tämän saman ihmetyksen. Koko käsivarsi on niin turvoksissa, että olen aina ihan ihmetyksen vallassa. Ja erityisesti ihmetystä herättää tuo turvotuksen leviäminen sisäänpäin, eli haukkari ei olekaan enää pelkkä kumpu ylöspäin, vaan muotoa alkaa löytymään pallomaisesti jo sisempääkin.

Hauikset menevät lempparikastiin salitreeneistä. Ne on kehittyneet osaan lihaksiini nähden varsin hyvällä tahdilla, vaikka välillä tuntuukin, että patti on ja pysyy saman kokoisena. Viikko sitten tein parin kuukauden takaista hauisohjelmaa ja silloin mahdottoman suurilta tuntuneet painot nousivat helposti, eli pakko se on uskoa, että kehitystä on tapahtunut.
Peilikuva motivoi treenaamaan ja iltaisin pullistelemme miehen kanssa aina kilpaa peilin edessä.
Hiljalleen hyvää tulee, slowly getting there.

 

Treeniviikonloppu

Mitkä hullun hillittömät kiksit sainkaan lauantaiaamun treeneistä. 

Lähdimme normaalille lauantaiaamun salille, kun Satsin ihanat työntekijät suosittelivat vimppaa mahista osallistua Small group - training tunnille, joita Triviumissa järjestettiin lauantaiaamuna kolmin kappalein. Päätetiin kokeilla. Kolmen vartin aikana käytiin läpi kuntopiirimäisesti vartin pituiset maitohapotus, juoksijan treeni ja kahvakuulatreeni. Jokaisen kolmen vartin aikana sykkeet nousi kunnolla ylös ja polte lihaksiinkin löytyi. Pätkät antoivat osviittaa Satsin Small group treeneistä, joita on mahdollisuus ostaa Personal trainereiltä.

Sunnuntaiaamun starttasin kolmen tunnin työvuorolla, jonka jälkeen polkasin vielä tunniksi salille. Jalat oli eilisen loppupäivän hirveessä jännityksessä ja tänään kipua tuntuu eri lihaksissa kuin ennen.  Oon vähitellen alkanut löytää kipinän jalkapäiviin, pääosin siksi, että olen löytänyt vaihtoehtoja pelkille ainaisille kyykyille. Prässit on tällä hetkellä lempparit. Niiden poltetta en saa mistään muualta.

Ruuasta

Syön tällä hetkellä terveellisesti, hyvin ja paljon. Olen jatkanut heinäkuussa aloittamallani ruokavaliomallilla, jota on äärettömän helppo ja mutkatonta toteuttaa. Tuntuu, kuin näin olisi syönyt aina. Kiinnitän tänä päivänä enemmän myös huomiota siihen, että ruoka on "puhdasta". Valmismarinoidut lihat jää kaupan hyllyille, eikä eineksiä tule ostettua enää edes lapsille. 3-vuotiaalle maksalaatikkohirmulle tulee tosin joskus napattua se foliorasia kauppakassiin ja sekin A-vitamiinin saantia silmällä pitäen.

Vielä reilu vuosi sitten söin vain yhden lämpimän aterian päivässä ja se riitti. "Välipaloja" tuli napsittua useammin ja pääosin aina hiilareina. Liikuntaa viikoissa ei ollut kuin ehkä yksi max. kaksi lenkkikertaa, jos sitäkään. Salikortin aktivoin käyttöön tämän vuoden tammikuussa, nuorimmaisen ollessa 6kk.

Heinäkuusta asti olen mennyt plussakaloreilla. Kaloreita syön päivästä riippuen noin 2500-2900kcal. Kaikki ruoka menee aineenvaihdunnan pyörittämiseen, koska urheilen sen 4-6 kertaa viikossa. Höllennysviikoilla pitäisi luonnollisesti jättää kaloreita pois, mutta koska olin niin vähäisissä rasvoissa kuukausi takaperin, ei minulla siihen ole suurta tarvetta noina muutamina viikkoina ole ollut. 

Rasvaa olen lisäillyt tasaseen tahtiin ruokavalioon ja nyt koen saavani sitä täysin riittävästi.
Leivän päällä käytän kasvirasvalevitettä 70% (noin kolme palasta leipää/pvä), syön pähkinöitä (pyrin 20-30g/pvä), salaatissa (ja ruuanlaitossa yleisestikin) käytän öljyä. Näillä hyvillä rasvoilla mennään arkipäivät, viikonloppuisin sit lisäiltyä (turhia) kovia rasvoja herkkujen muodossa.

Tammikuussa uskon polkaisevani uudella Bodycampin paketilla liikkeelle. Paketin sisältöä en vielä ole päättänyt, mutta todennäköisesti lihasten kasvuun painottuvalla jatketaan. Motivaatiota ainakin tällä hetkellä löytyy taas ja kunhan joulut ja uudetvuodet on juhlittu ja mässätty, niin luulen, että voi olla paikallaankin taas ottaa uudet sali- ja ruokaohjeet lisämotivaatiota buustaamaan. Salilla olen nyt tehnyt itsenäisesti ilman ohjelmaa pari kertaa viikossa alakropan ja pari-kolme kertaa viikossa yläkropan. Teen mitä ja missä järjestyksessä milloinkin sattuu huvittamaan, riippuen energiatasoista ja vapaista laitteista. Ainut kriteeri on, että se mitä tehdään, se tehdään täysillä! Tammikuusta on hyvää vaihtelua lähteä taas puskemaan määritellyllä saliohjelmalla.

Perjantaisali

Perjantain aamupäivä toistui taas samalla kaavalla, kuin useimpina perjantai aamuina. Tavalla, josta saan niin hyvän mielen viikonlopun aloitukselle. Isompi poju aamulla päiväkerhoon ja pienemmän kanssa hyppy bussiin ja salille. Hyödynnän perjantaiaamupäivän lastenhoitoavun salin puolesta ja saan tunnin aikaa itselleni keskellä arkipäivää. Luksusta, ellen sanoisi.

Aamulla painiskelin kotoa lähdön kanssa, sillä viikkosiivous odottaa ja ruokaostoksetkin pitää hoitaa,  mutta päätin, että ne ehtii illallakin, kun mies hilpasee omiin pikkujouluihinsa. Ja salille päästyäni, se tuntui jälleen parhaimmalta idealta ikinä, kun hoidin olkapäät ja haukkarit (lempparit) taas tikkiin. Tunti hurahti salilla taas ihan huomaamatta, kun piti hoitaa itsensä taas suihkun kautta takaisin bussiin ja hakemaan isompi kerhosta. Palauttavat hoidin sitten kotimatkalla väsykiukuttelevan 16 kilosen kanssa.

Ihana ihana perjantai!

Ja vielä ihanampi huominen lauantai, kun tän viikon herkuttomille päiville sanotaan heipat. 

Vuorossa on ensimmäiset pikkujouluni laatuaan, ihanien ystävien seurassa!

Kadonnutta motivaatiota etsimässä

Ilmeisesti auttoi, kun menin ääneen valittamaan maanantaina motivaation puutettani Sonjalle!

Tällä viikolla innostus on palannut, herkut on pysyneet pannassa ja kuntosalillekkin tekee taas mieli.

Pari kolme viikkoa oli sellaista vääntämistä. Mutta jo viime viikkoinen kolmen peräkkäisen lepopäivän pitäminen teki varmasti hyvää. Kropasta huomaa, miten en ole antanut sen kunnolla levätä ja palautua. Sen seurauksena alkoi päänuppikin kiukutella. Motivaation puute on lähinnä ollut sitä "En jaksa lähteä kotoa"-fiilistä. Salille kun pääsee, niin treeni kulkee kyllä. Rakastuin pari viikkoa sitten uudelleen Grit Strenght-tuntiin, josta oon pitänyt pari kuukautta taukoa. Nyt päätin, että maanantain iltatunti otetaan mukaan viikko-ohjelmaan, oli mikä oli. Joka kerta siellä lattialla läähättäessä kysyy itseltä, miten ihmeessä sinne on vapaaehtoisesti vääntäytynyt, mutta puolen tunnin jälkeistä fiilistä (ja omaa läpimärkää peilikuvaa) ei oo voittanutta! 

Herkkupäiviä ollaan edelleen jatkettu viikonloppuisin. Tai pikemminkin ne ovat muuttuneet vähän pehmeämmiksi kolmeksi päiväksi. Enää emme mätä yhtenä päivänä napaa täyteen herkkuja, vaan herkuttelemme maltillisesti kaksi tai kolme päivää. Toimii huomattavasti paremmin! Viikolla herkut jää paremmin kaappiin ja edelleen auttaa se, ettei niitä aukinaisia pusseja vaan loju siellä henkisenä kiusana. Karkkia nyt en ole muutenkaan pariin viikkoon syönyt, se kun on se suurin heikkouksistani.Ja parhainta on se, ettei sitä ole pahemmin tehnyt edes mieli.

Kaikin puolin siis hyvin mielin porskutellaan. Ensi vuoden aloittanen uudella Bodycampin paketilla, tähän vuoteen en sitä ala enää tunkemaan, etenkin kun jouluherkuista haluan nauttia puhtaalla omallatunnolla.

Treenit kulkee ja hikeä pukkaa.

Rahkasämpylät

Googlailin taannoin ohjeita, joihin saisin kaapista kohta vanhentuvan psylliumin käytettyä. Törmäsin rahkasämpylöihin, joiden otsikko jo kertoi niin hyvää, että niitä oli päästävä testaamaan.

Alkuperäinen ohje on Tää toimii - blogista, omani pienin muunnelmin. Päätin myös tehdä kaksinkertaisen taikinan kerrallaan, koska iltapäivällä kotituva mieheni tulee varmasti vetämään näitä isomman satsin jälleen mahaansa.

Tällä taikinalla syntyi 20kpl keskikokoisia sämpylöitä.

Rahkasämpylät 

1 iso prk (500g) maitorahkaa

5dl vettä

2 tl psylliumia

2 pss kuivahiivaa

2 tl suolaa

1 rkl hunajaa (vaihtoehtoisesti myös siirappia)

4 dl kaurahiutaleita

0,5dl öljyä

4dl ruisjauhoa

4dl kokojyväpitoista sämpyläjauhoa

Lämmitä rahka ja vesi kädenlämpöiseksi. Lisää joukkoon psyllium ja annata turvota n. 10min. Lisää hiiva, suola, hunaja, kaurahiutaleet ja öljy taikinaan. Sekoita jauhot keskenään ja lisää ne vähän kerrassaan. Taikina jää tahmeaksi. Anna levätä hetken aikaa peitettynä. 

Pyörittele taikinasta haluamasi kokoisia sämpylöitä. Itse käytin reilusti jauhoja käsissäni pyörittelyvaiheessa, sillä taikina jää helposti käsiin kiinni.

Halutessaan voi voidella sämpylät maidolla, minä en voidellut.

Paista uunissa 225c ja 15-20min.

Suosittelen!

Pepalle muotoja

Nyt kun käsiä on treenattu viimeiset viikot niin täysillä, niin päätin nyt lähteä seuraavan projektin, nimittäin pepun kimppuun. Google lienee ihmeissään hakusanoistani ja voin vain kuvitella seuraavien päivien ja viikkojen fb-sivumainokset, joita hakusanani ovat saaneet aikaan.

Treeniohjelma on ollut tähän asti tosi käsipainotteinen ja jalkapäiviä vältelleenä, olen tehnyt jalka- ja peppusarjoja liian pienillä painoilla tai lyhyillä sarjoilla. Kyykkääminen ei oo koskaan ollu lemppareita. Siks kun siitä tulee hiki ja joskus paha olo ja heikotus ja ja ja... Ja niin tuleekin. Mutta nyt pari viikkoa jalkoja huolella treenanneena ja erityisesti tekniikkaan huomiota kiinnittäneenä, on takamus kyllä ollut melkoisen kipeetä seuraavat päivät. 

(kuva Googlesta)

Hölläilyä

Viime postauksesta onkin jo aikaa. 

Kuntoilu-ura ei päättynyt, ruokakin vielä maistuu terveellisesti. Kuulumisia ei vaan ole ehtinyt kirjoitella.

Pari viikkoa on nyt vedetty vähän löysempää tahtia. Salilla oon käynyt kolmesti viikossa (tosin treenit  on kyllä olleet tappoluokkaa). Ja syömisetkin ovat olleet vähän omaa luokkaansa. Herkut on maistuneet, enkä ole niistä nostattanut huonoa omaatuntoa. 

Erityisesti rasvaa olen nyt syönyt, sekä hyvä-, että huonolaatuista.

Pähkinöitä päätin myös alkaa opetella syömään. Ostettiin viime viikkoiselta kauppareissulta pussi ja pojat meinas bussimatkalla syödä pussin jo tyhjäksi. Yllätyin, miten hieman ennakkoluuloinen 3-vuotiaskin veteli niitä napaansa ikäänkuin karkkia saadessaan. 

Nyt pari viikkoa löysäilleenä, tämän viikon päätin aloittaa taas tiukemmin. Isänpäiväviikonloppuna tulee olemaan taas pöydät herkkuja täynnä, joten alkuviikko himmaillaan ja pidetään herkkupussien nyörit tiukalla. Mutta kaiken kaikkiaan olen ollut tähän tilanteeseen hirmu tyytyväinen, kun ei ihan jokaista suupalaa tarvitse miettiä. Sanoin myös miehelle ääneen, että nyt joulun alla en herkkulakkoihin suostu, kun piparit, glögit ja tortut astuu kuvioihin. Ens vuoden puolella ehtii taas kiristelemään, nyt nautitaan saavutetuista tuloksista (jotka ei ihan muutamaan torttuu kaadu) ja pidetään tätä kuntoa yllä loppuvuosi!

Viime viikon perjantaina emme tavalliseen tapaan ehtineet kuopuksen kanssa aamupäivästä salille vanhemman kerhon aikana, joten tehtiin treeni kotona. Kymmenen kilon elävä puntti on loistava olkapääpaino ylösnostoissa ja kiljuu riemusta kun nostelee musiikin tahdissa kattoon myös askelkyykkyjen aikana. Yhteistä kivaa tekemistä, eikä vaadi kuin vähän mielikuvitusta.

Painoja pitäis hankkia lisää, nuo kasikiloiset käsipainot alkaa jäämään vähän kevyiksi.

Nyt se pallo kuntoon

Luvattua vatsaa sitten luvassa. Kuvissa aamuvatsa viikonlopulta. Vatsa ei ole todellakaan vielä tavoitekunnossa. Sikspäkistä on vasta reunat koossa, keskiosa uupuu ja etenkin keskiviivaa yritän työstää tällä hetkellä kovaa. En nähtävästi ole sitä ihmissorttia, jolla vatsalihakset ponnahtais helpolla näkyviin. Niiden eteen on paiskittu lukematon määrä rutistuksia ja hikeä. 

Viimeiset 15 viikkoa treeniohjelmaan on kuulunut pari kertaa viikossa vatsalihastreeni, jonka päälle olen viikosta riippuen tehnyt parina kolmena päivänä omat vatsat päälle.

Töitä on ja paljon! Mutta onneksi itse työ on mielekästä.

Kuvakerrontaa

Ihanaa kun ystävät ovat niin messissä ja ovat kyselleet, koska niitä jälkeen kuvia oikein saadaan esille. No, lauantaina niitä otettiin, mutta en ole esille laittanut, koska aamumasussa ei kuvan mukaan ole suurta muutosta tapahtunut. Samalta näyttää kuin 15vkoa sitten. 

Olemme pääsääntöisesti ottaneet kuvat lauantaiaamulla ennen aamupalaa. Lihakset eivät ole minkäänlaisessa pumpissa, jonka takia kuvissa lihakset ei erotu mihinkään. Laihalta näytän, mutta siltä näytin myös 15 viikkoa sitten.

Peilikuva tosin onneksi kertoo muutoksesta ja siihen luotan enemmän, kuin noihin pönötyskuviin.

Lauantaina värväsinkin hovikuvaajani salille mukaan ja kuvat puhukoot puolestaan. 

 

Näistä muhkuroista olen ylpeä, mutta valitettavaa on, ettei ne ihan tuolta vielä näytä ilman pumppia. 

Nyt kun (15 viikon työnjälkeinen) selkä on esitelty, voisin esitellä seuraavana vatsan. 

Se ansaitsee oman postauksensa. 

Stay tuned...

Pystyin siihen!

5.7.2013 se alkoi.

15 viikkoinen taipaleeni kohti kiinteämpää kroppaa ja suurempia lihaksia Bodycampin Profitness-paketilla. Eilen tuo viikkomäärä täyttyi.

Paketti toimi mulla ainakin äärettömän hyvänä rasvanpolttajana. Noudatin piirun tarkasti ohjeita aerobisista. Juoksin kahta viimeistä viikkoa lukuunottamatta joka viikko sen 2-4 kertaa viikossa viiden salipäivän päälle ja rasvathan tipahti sitten ihan todella vähäisiksi. Pari viikkoa sitten Inbody-mittauksessa, tuloksena huimat 11,6%. Liian vähäinen naiselle, tiedän. Lenkit loppuivat siihen ja (hyviä) rasvoja otin enemmän ruokavalioon. Margariini maistuu leivän päällä taas tooosi hyvältä!

Ensimmäiset noin kymmenen viikkoa noudatin dieettiä todella kuuliaisesti ja kirjaimellisesti. Tuloksia syntyi ja peilikuva miellytti päivä päivältä enemmän. Herkkupäivien mukaan otto kymmenennen viikon jälkeen aiheutti sen, josta jo aiemminkin kirjoitin ja ennalta pelkäsin. Herkuttelu jäi  muutamana päivänä päälle. Enkä nyt puhu kuin muutamista ylimääräistä karkeista, mutta mulla enemmänkin periaatteesta lipsumisesta.

Ekoina herkkupäivinä syömistä ei pystynyt kontrolloimaan mitenkään. Herkkupäivistä olen kuitenkin huomannut saavani lisäbuustia treeneihin ja omaan jaksamiseen. Ennen kaikkea herkkupäivät ovat olleet suuri motivaattori männäviikkoina, kun herkkuhammas on kolottanut arkena. Kummasti jaksaa olla herkuttomalla, kun tietää, että yhtenä päivänä sitten saa syödä niitä mielitekoja.

Bodycampin paketti on ollut jokaisen euron arvoinen ja enemmänkin. Sen myötä olen kasvattanut paitsi itsekuria, myös lihaksia. 15 viikkoisen taipaleen myötä olen enemmän kiinnostunut treenaamisesta ja oikein syömisestä. Eikä minulla nyt ole aikomustakaan jättää projektiani tähän. Tällä ruokakaavalla tulen jatkamaan syömisiäni jatkossakin. Miksi muuttaa hyväksi todettua ja toimivaa?

Salitreeniä jatketaan samalla sykkeellä, ei välttämättä joka viikko sitä viittä kertaa viikossa, mutta vähintään se kolme-neljä. 

Olenpahan enemmän myös kiinnostunut fitneksestä lajina ja haaveillut kilpailemisestakin. Enemmän kilpailemisessa minua kiinnostaa se kokonaisprosessi dieettineen kaikkineen, kuin itse kisalavalle nouseminen. Nyt tämän 15 viikkoisen myötä tiedän, että treenaaminen kovaa ei tuota ongelmia. Profitness-paketti opetti myös sen, että jos tavoitteet on asetettu tarpeeksi tarkoiksi ja motivoiviksi, myöskään ruokapuoli ei ole silkka mahdottomuus. Itsekuria löytyy enemmän kuin osasin odottaa!

Jälkeen kuvat tulossa, kun saan miehen kameran taakse. 

Kiitos Bodycamp, yhteistyömme tulee varmasti vielä jatkumaan tulevaisuudessakin!

Taistelu alkakoon

Historiallista, mutta totta!

Pidin kolme "väli"päivää. Kolme kokonaista päivää pois salilta. 

Lauantaina aamuaerobinen ja maanantaina tunnin Hypoxi. 

Saavutus ja samalla huono omatunto!

Nyt sitten aamulla herätessäni poltteli orastava kurkkukäheys. N on sunnuntai-illasta asti ollut nuhassa ja pienessä yskässä ja E yski eilisillan. Ensimmäinen ajatukseni, ettei vaan nyt mulle tauteja! Kolme päivää lusmuamista ja siihen vielä sairastamiset? Ei kiitos. Siksipä kaivoinkin punahattu-uutteen lääkelaatikosta ja tiputtelin jo pariin vesilasiin tipat. 

En nyt huoli sinua flunssa riesakseni! En nyt!

Treenikassikin on pakattuna jo iltapäivää varten.

Hypoxi

 Kävin eilen ekaa kertaa kokeilemassa Hypoxia. 

Hypoxi on tehokas luonnollinen menetelmä kohdentaa rasvanpoltto lantiolle, reisiin, pakaroihin ja vatsan seutuun. (Lause nettisivuilta)

Ensimmäisenä täytettiin taustatietolomake. Sitten päästiin tositoimiin. Musta sukelluspukua muistuttava vakuumipuku päälle ja selälleen makailemaan. Puku imi kaiken ilman sisältä, jonka jälkeen pallon kaltaiset ilmakuplat alkoivat pyöriä vatsan, reisien ja pepun seudulla. Tässä maattiin vartti, ihanan tuntuista. Puvun jälkeen pääsin puoleksi tunniksi pyöräilemään laatikkokuntopyörään, jossa alakropassa vaihteli vuorotellen 15 millibaarin ylä-ja alapaine. Pyöräily oli kevyttä ja hiki tuli lähinnä vaan alakroppaan.

Hoidon jälkeen tuli olla 6-7h syömättä hiilareita ja pitää välipäivä liikunnasta. Proteiinipitoisen salaatin vetäisin iltapalana ja vettä sai kyllä lipittää koko illan oikein antaumuksella. Pääsärkyä ei onneksi tullut, josta myös varoiteltiin.

Äärettömän mielenkiintoinen käynti, kannatti käydä. Taas yhtä kokemusta rikkaampana.

Tällä hetkellä näillä rasvoilla ei tarvetta kuurille luonnollisesti ole, mutta kuten hoidossakin totesin, että mikäli joskus kilpailuita vakavissani harkitsisin, tämä voisi olla toimiva vaihtoehto juuri ongelma-alueen rasvojen poltolle. 

Enemmän tietoa saa Hypoxin nettisivuilta. Siellä kattavasti infoa asiasta ja yhteystiedot jos haluaa varata itselleen konsultaatioajan, johon siis sisältyy tämä yksi hoitokerta. 

(kuva: Google)

Mittauksessa

Eilen oli vuorossa Inbody-mittaus. Sinne meno jännitti aika paljon, sillä toivoin kovasti hyviä tuloksia. 

Mittaus tuli hyvään saumaan, 13 viikkoa takana Bodycampin Profitness-pakettia. 

Tulokset TODELLA yllättivät. Positiivisesti.

Lähes puolet painostani on lihasta ja vain seitsemän kiloa rasvaa. Joka on siis todella täysin liian vähän. Tavoitteeni mittaukseen mennessä, oli saada rasvaprosentti alle 20%. No, alittui ja alittui aika paljonkin.  Vähän liikaakin, rasvat on kisakunnossa. Alle viidentoista ei kovin pitkäksi aikaa saisi mennä (naisen hormoontisasapainon ja muun terveyden suhteen), joten rasvoja otetaan ruokavalioon nyt takaisin ja rasvanpolttoaerobisia tulen vähentämään. 

Massakausi käyntiin siispä, nyt kaikki keskittyminen lihaskasvuun!

Kaikin puolin olen kyllä tyytyväinen tuloksiin, tästä on hyvä jatkaa treenejä eteenpäin! Musta nää mittaukset on todella hyvästä ja antavat osviittaa kropan kunnosta. Treenin sivuun näissä on hyvä käydä säännöllisin väliajoin, näkee työn tuloksen muutoinkin, kuin peilistä tuijottamalla. Sillä se peili voi olla välillä katalakin kaveri ja liika tuijottelu sokeuttaa.

Lokakuun eka treeni

Tänään piiskattiin etureidet ja peppu. Vuorossa ois ollut rinta- ja olkapääpäivä, mutta tän päivästen lipsumisien takia, päätin rankaista rääkkitreenillä jalat hapoille. Kipeetä, kipeetä ja vielä kerran kipeetä teki! Jalkapäivät eivät ole lemppareitani, toisinaan täysin pakollinen paha, jotka vaan pitää suorittaa alta pois. Jalkapäivät sattuu ja tekee kipeetä ja jos treenin on tehnyt kunnolla, olomuoto muistuttaa juuri suihkusta tullutta. Jalat ja erityisesti peppu ovat mielestäni tällä hetkellä kroppani heikkous ja niiden eteen tulee tehdä vielä paljon töitä. Löysyyttä löytyy ja pyöreyttä saa vielä hakea. Joskin myös lihaksia on ilmestynyt löysän alle ja selluliitille olen saanut sanoa pääosin hyvästit. 

Ihmeitä se treeni saa aikaan!

Lauantaina on vuorossa Inbody mittaus. 

Mielenkiinnolla ja vähän jännityksellä odotan tuloksia.

Sortuu

13 viikko dieettiä käynnissä ja herkkupäivillä oli juuri sellainen ote dieetin kulkuun, kuten alunperin pelkäsinkin. Herkuttelu jää päälle!

Meillä on aina ollut keittiön yksi kaapeista herkkukaappi, jossa on jemmassa karkkia. Tuo oli juuri se kaappi, josta napsin kotona ollessani nälissäni ja herkkuhimotuksissani karkkia pahimpaan hätään. Dieetin ekat 10 viikkoa meni helposti ilman sortumisia kaapille, mutta nyt kahden herkkupäivän jälkeen huomaan vierailevani tällä kaapilla jälleen. Näin olen tehnyt sekä tänään, että eilen maanantaina. Etenkin nyt sinne meno on niin paljon mielekkäämpää, kun sinne on jemmattu herkkupäiviltä jääneitä karkkeja seuraavien viikkojen varalle. Pahin hetki on ennen lounasta laittaessani lapsille ja itselleni ruokaa. Illalla pystyn jättämään kaapin rauhaan puolisoni ollessa kotona. 

Olen äärettömän perso karkille! 

Siksipä, nyt lupaan, että menen ja tyhjennän tuon kaapin karkeista ja kiikutan kauimmaiseen huoneeseen, taaimmaiseen nurkkakaappiin. Jotta herkut ovat ja pysyvät poissa, sillä juuri tuo ärsyttävä napostelu on saatava kuriin!

Bodycampin ohjeistuksissa luki, että mikäli tuntee itsensä ja tietää, että herkuttelu jää herkkupäivän ansiosta päälle, ei herkkupäivää saa ottaa viikkoon mukaan! Mulle kyseinen päivä on kuitenkin niin tärkeä buusti tällä hetkellä, etten tahdo siitä luopua. Tämän keinon on siis toimittava!

Kiitos ja anteeksi! Lupaus oli kirjoitettava ylös ja sortumiset myönnettävä!

Koska tahdon saada luvatut 15 viikkoa tahkottua päättäväisyydelläni läpi.

Laiskaviikko

Ääneen se on tunnustettava, että tämä viikko on ollut laiskaviikko. 

Rakas isomummi on kyläillyt meillä tämän viikon, joka on tietysti vaikuttanut treeneihin siinä määrin, ettei salille ole luonnollisesti raaskinut joka päivä lähteä. Yritän vakuuttaa itselleni, ettei parin päivän poissaolo salilta tee hallaa projektilleni pitkällä tähtäimellä. 

Aerobiset aion tällä viikolla saada pidettyä siinä neljässä. Kaksi suoritettuna alla.

Huomista salipäivää odotan jo kuin kuuta nousevaa. 

Kädet on saaneet levätä tän viikon nyt huolella, joten ne saa kunnon huutia huomenna. Can't wait.

Herkkupäiväraportti

Herkku-/tankkauspäivä on kokonaan jäänyt raportoimatta. Ensimmäistä laatuaan vietettiin viime lauantaina.

Lauantai alkoi puoli tuntisella intervallilenkillä. Heräsin 7.30 ja pinkaisin juoksupolulle. Lenkin jälkeen oli vuorossa normiaamupala, eli puuro raejuustolla. Aamukahvin kanssa avasin karkkipussin ja nappasin pari suklaapalasta. Namms, että maistui hyvälle. Kymmeneksi paineltiin sitten koko sakki salille. Lounaaksi syötiin ruishamppariateriat, kotona tehdyt. Eli ei periaatteessa mitään kiellettyä. Tosin sen jälkeen avattu karkkipussi ei meinannut sulkeutua lainkaan. Ensimmäinen karkkiähky, yhh! Päivällinen syötiin vanhemmillani. Jälkkäriksi sokerimunkki. Maistui! Iltasella aukes sitten karkki- ja sipsipussit leffan seurana. Nälkä ei ollut yhtään, kun munkista ja päivällisestä ei ehtinyt jäädä montaa tuntia väliä. Tuli niitä siitä huolimatta jonkun verran vedettyä. Ähky vaan iski melko nopeaan. Ja loppuillan oli kyllä olo, etten tahdo samanlaisia ähkyjä vetää viikon päästä. 

Koko päivän oli vähän outo olo syödä ylimääräistä. Huonoa omaatuntoa podin, vaikka yritin sitä vältellä. Herkuttelu ja tankkaus teki hyvää ja tuli oikeeseen saumaan. Mutta koko päivän oli sellainen olo, että onko tää välttämätöntä, kun omaan ruokavalioon on niin tottunut. Sunnuntaiaamuna oli pakko päästä lenkille. Aamukasilta nousin reilun tunnin rasvanpolttolenkille, sen verran edellisen päivän tankkaus poltteli omaatuntoa ;)

Seuraava tankkauspäivä vietetään ens sunnuntaina ja laivalla. Nyt kun edellisestä on kulunut jo neljä päivää, suhtaudun seuraavaan paljon myötämieleisemmin. Tankkaus on vaikuttanut nyt ainakin siihen, etten ole elänyt nälän tunteen kanssa samoin kuin ennen herkkupäivää. Treeneihin en ole ihmeemmin nähnyt vaikutusta. Herkuista on ollut myös älyttömän paljon helpompi kieltäytyä, nyt kun niitä himotuksia pääsi yhtenä päivänä syömään.

Tänään pääsin päiväsaikaan salille, kun isomummi vahti poikien päiväunta kotosalla.
Suurta luksusta, KIITOS mummi!

 

Torstain ruokapäiväkirja

Torstaina päätin kuvata ruuat blogiin esille.

Päivä oli poikkeuksellinen siinä suhteessa, ettei iltapäivään kuulunut normaalia salikäyntiä, eikä siis treeni- ja palautusjuomaa. 

Illalla ennen iltapalaa tein tunnin rasvanpolttojuoksulenkin.

Aamupala klo 8.00

Puuro. Lisänä raejuusto ja mehukeitto.

Ruisleipä + banaani.

Lounas klo 12

Riisi+jauhelihakastike.

Salaatti, rypsiöljyä ja wok-vihanneksia.

Välipala klo 15

Whey+ proteiinijauhe ja vesi. Banaani.

Päivällinen klo 18

Täysjyvämakaroni ja broileri.

Salaatti, rypsiöljyä ja paahdetut pavut.

Kaksi ruisleipää ja appelsiini.

Iltapala klo 21

Maitorahkaa, mustikoita, mehukeittoa ja pellavansiemenöljyä.

12. viikko käynnistyi

Yksitoista viikkoa täyttä työtä takana. Heinäkuun alussa alkoi 12 viikon Profitness-projekti, jonka viimeinen (virallinen) viikko alkoi tänään. Järkyttävää, miten aika on kulunut nopeasti! Projektin alussa viikkomäärät tuntuivat puolelta vuosisadalta. 

Venytän projektia omasta tahdostani 15 viikkoon. 

11 viikkoa on opettanut tosi paljon ja tuntuu, että pääkoppa on kasvanut ihan hirmuisesti tuona aikana. Itsekuri on ollut ihan huippuluokkaa, johon en olisi koskaan ennalta uskonut. Näin pitkään en ole koskaan ollut erossa herkuista, vaikka muutama lipsuminen matkan varrelle on sattunutkin. Ne tuskin ovat merkittävästi rasittaneet tai hidastaneet matkaa tähän päivään. Kyky sanoa EI herkuille on kehittynyt huomattavasti. 

Uudella paketilla tulen aloittamaan varmaan melko pian tämän päättymisen jälkeen. Minkäänlaista halua ei ole palata entiseen ruokarytmiin. Tällä kaavalla tulen jatkamaan tulevaisuudessakin, yhden herkkupäivän viikossa sallivalla systeemillä.

Kropassa näkyy muutoksia, joista olen sanomattoman ylpeä. Kannan kroppaani ylpeydellä, sillä töitä sen eteen on todella tehty. Parin viikon päästä menen InBody-mittaukseen kuulemaan tuloksia tän hetkisestä kehon kunnosta. En malttais odottaa!

Eilen kuvasin ruokapäiväkirjan päivän syömisistäni. Latailen ne tänne paremmalla ajalla.

Ja huomenna koittaa ensimmäinen virallinen ja sallittu HERKKUPÄIVÄ! Päivän menu on jo suunniteltu ja sen verran jo paljastan, että tänään haetaan kaupasta huomisillalle karkkia ja sipsiä! Kyllä tätä on odotettu!

Good things

Tänään oli oikea epäonnen päivä kaiken suhteen. Missattiin tärkeät treffit, lapset kiukuttelivat ja äiti oli vaan kiukkuinenkiukkuinen. Salille päätin kuitenkin lähteä ottamaan riskin, tietäen, että sieltä saa hirmusti lisää joko kiukkua tai poweria. 

Tulos oli onneksi jälkimmäinen. Tahkoin jalkaohjelman jumalattomalla buustilla ja olo oli kuollut treenin päätteeksi! Parhainta mahdollista terapiaa pieneen päänuppiini!

Nyt oon pari päivää kärsinyt järjettömästä herkkuhimosta ja ainaisesta nälästä. Nälkä ei taltu annoksilla ja parin tunnin päästä on jo (napostelu)nälkä. Itsekuria edesauttaa tuleva herkkupäivä, mutta vielä isompana tekijänä tuo toinen puolisko sohvan toisessa päässä. Ilman valvovaa silmää olisin jo sortunut karkkipussiin ja toiseenkin! Mutta koska tämä projektin olen päättänyt vetää kunnialla loppuun asti, en suostu luovuttamaan! 

(kuva: Pinterest)

Sallittua herkuttelua

Tällä viikolla löysin kaapeista täysjyvätortilloja, jotka olivat menossa vanhaksi. Ei muuta kuin pussi käteen ja vertailemaan tuoteselostetta. Ei mitään hirmu kamalaa eroa täysjyvämakarooniin, joten pannulle ja paistumaan!

Viikon kruunasi tänään itsetehdyt ruishampparit ja ranskalaiset. Täysin sallituin ohjein. Ei-sallitut majoneesit ja cheddarit vaan jätettiin välistä pois. Namm. Diettailu on just niin tylsää, kuin siitä itse teet. 

Oon kyllä tullut siihen tulokseen, ettei tätä ruokavaliota dieettailuksi voi kutsua, ruokavalioremontiksi korkeintaan. Syön terveellisemmin kuin koskaan, hiilareita ja proteiineja järkevässä suhteessa ja annoskoot on isoja, vain siksi, että treenaus on kovaa. 

Tällä kaavalla tulen toivottavasti syömään lopun elämäni.

Viisi vaivaista viikkoa

Kymmenes viikko täyttyy tänään! Jepajee!

Yksi kolmasosa enää edessä. Eli jatkan kolme ylimääräistä viikkoa, virallisten (lue: maksullisten) ohjeiden päättyessä kahteentoista viikkoon. Viisi vaivaista viikkoa, joihin sisältyy herkkupäivät. Eiköhän ne nyt painella ihan helpolla! Herkkupäivät oli se syy, miksi aion jatkaa viisi kokonaista viikkoa vielä. Saa lisäbuustia kroppaan!

Herkkupäiväkäsite on mieletön motivaattori. Herranjestas, miten sitä päivää jo odottaa! Herkuista on nyt kieltäydytty tehokkaasti, ihan vaan siksi, että reilun viikon päästä koittaa se päivä, jota on kymmenen viikkoa odotettu ja irtsaripussi aukeaa jo varmasti aamupäivällä! :P Mielenkiinnolla vaan odotan, miltä ne herkut oikeesti maistuu tauon jälkeen. Onko niistä luonut viikkojen aikana järjettömiä kuvitelmia? Ja kuinka paljon oikeasti pystyy/tekee mieli syödä sitä mättöä yhden päivän aikana?

Uuden saliohjelman aloitan tänään. Vaihtelu tekee varmasti taas hyvää. Paljon on samoja liikkeitä kahdesta ekasta ohjelmasta, joten painojen ja liikkeiden hakemiseen ei varmasti mene yhtä paljon aikaa.

Aerobisia olen nyt noudattanut ja pyrin siihen neljään lenkkiin viikossa. Intervalleja en edelleenkään rakasta, mutta eilen jo huomasin sykkeenvaihdossa merkittävän parannuksen. 90% maksimisykkeestä laski todella nopeasti sinne 60% tasolle. Työ ei ole ollut turhaa. Tunnin juoksulenkkejä voisin sitä vastoin heittää vaikka joka päivä. 

Ravinto- ja saliohjelmien vaihdos tekee oikeasti tässä kohtaa nyt hyvää. Huomaan usein, miten peilikuvaa katsoessa, tuntuu, ettei edistystä tapahdu. Eikä salilla painot liiku aiempaan malliin, vaikka tahtoa olisi. Nyt ollaan painettu niin monta viikkoa samalla kaavalla ja viikkoja edessä enää murto-osa, että muutos tulee nyt oikeeseen kohtaan. Arvostan päivä päivältä enemmän tämän alan kisaajia ja ammattilaisia. Tahdonvoiman täytyy olla ihan superluokkaa!

Tämä teksti pitää sisällään sen tärkeimmän ajatuksen 

ja pitäisi olla kehystettynä jääkaapin oveen:

(kuva: Pinterest)

10. viikko ja treenitakkua

Lauantaiaamu alkoi hikisellä punttitreenillä.

Jotain kireyttä nyt oli ilmassa. Sarjan sain tehtyä, mutta tiukkaa teki. Painot oli normaalia painavammat. Treenin päätyttyä jäi jäätävä kiukku pukukoppiin vietäväksi päälle, jotenkin en nyt saanut kaikkia mehuja itsestäni irti. Yleensä kun tämä haukkari-/rintapäivä on ollut vielä niitä lemppareitani. Nyt oli energiat jonkun muun harteilla.

No, hovikuvaajani otti muutamat (heilahtaneet) kuvat tän päivän kunnosta.

Alan otattaa näitä nyt kyllä säännöllisesti (niin paljon kuin häpeänkin niiden ottamista salilla).
Kehitystä on kyllä tullut. Silti tehtävää on vielä paljon, vaikka näiden kuvien pumppikäsistä voisinkin sanoa olevani jo ylpeä. Ja olenkin!

  

Repashduksiakin on tullut. Eilen nappasin muutaman irtsarin poitsun pussista. Jätkä meni valitsemaan ehdottomia lemppareitani valikoimista omaan perjantaipussiinsa ja "palkitsin" itseni kahvihetkellä muutamalla namulla. Auts! Huomaan nyt ajattelevani liikaa jo kuluneita yhdeksää viikkoa ja sitä kuinka loppusuoralla ollaan. Ja kuinka ne muutamat karkit ei koko dieettiä voi vesittää. Tahdonlujuus ei ole enää samaa luokkaa kuin alkuviikoilla. Silti aion taistella loppuviikot maaliin asti ja tiedän, että herkkupäivät tulevat tässä motivoimaan juuri oikeaan kohtaan!

Viimeisillä viikoilla tulee ohjelmaan lisätä nyt se neljä kertaa aerobista harjoittelua viiden punttipäivän lisäksi. Aerobiset on se treeni, josta olen männäviikoilla luistanut, mutta nyt otan ne todella ohjelmaan mukaan! Laitetaan loppurasva tirisemään.

Hyviä uutisia

Hyi, ihan hävettää tulla tänne myöntämään, mutta viikonloppuna lipsuttiin dieetistä!

Meillä oli lauantaina naapuruston pihajuhlat ja tarjolla oli tietysti (onneksi myös salaatteja) makkaraa ja makeita herkkuja, kuten karkkia, poppareita ja sipsejä. Ja siideriäkin tuli lipitettyä. Pystyin pitämään herkutteluni onneks kasassa siinä määrin, että kun ennen olisi tullut kauhottua karkkeja ja sipsejä kaksin käsin, riitti niitä nyt muutama kourallinen illan aikana. Siideriä join kolme pulloa.

Ja ihan kuin lauantai ei olisi riittänyt, sunnuntaina söin yhden munkin.

No mutta, nyt ollaan takas ruodussa. Kirjaimellisesti!

SILLÄ, nettiin oli päivittynyt uudet ruoka- ja saliohjeet, enkä vieläkään usko lukemaani. Sillä ensi viikon perjantaista lähtien, ruokavaliooni kuuluu kerran viikossa, siis joka viikko yhtenä päivänä HERKKUPÄIVÄ. Jolloin saa tankata mitä tahansa, mitä tekee mieli. Eli sallittua on mennä vaikka mäkkärille tai ostaa pussi karkkia. Mä niin vedän nämä seuraavat kolme viikkoa nyt vaikka päälläni seisten herkkuhimojeni kanssa, sillä sen jälkeen räjähtää. 

Suurin himotukseni näiden viikkojen aikana on ollut jo pitkään hamppariateria (ei mäkin, eikä hesen) ja sillä haluan tulla itseni palkitsemaan ensimmäisenä herkkupäivänä.

Tämän herkkupäivän tarkoituksena on siis tankata energia- ja hiilarivarastot täyteen, jolloin treenaaminen helpottuu ja palautuminen/kehittyminen nopeutuu. Kroppaa ikäänkuin hämätään yhtenä päivänä hurjalla energian saannilla, niin että aineenvaihdunta nopeutuu ja pysyy vilkkaana jatkossakin. Toki sillä on myös iso psyykkinen vaikutus pääkoppaan. Viikon jaksaa taistella ja puskea kovemmin kun tietää, että kerran viikossa työ palkitaan! Siksi herkkupäivästä pitää nauttia täysin siemauksin ilman huonoa omaatuntoa ja valikoida herkuiksi juuri niitä ruokia tai ruoka-aineita, joita mielii eniten. Ylilyöntejä ei tietysti saa tehdä!
Ruokavaliosta nipistetään nyt viimeisinä viikkoina hiilareita vähän pois, tämä mahdollistaa herkkupäivän kerran viikkoon.
Voi, että. Oon kyllä niin fiilareissa tästä uutisesta. Kaikki työ tuntuu tehdyn arvoiselta! 

Kahdeksan takana, neljä edessä.

Yhdeksäs viikko kunto-ohjelmaa starttasi tänään käyntiin. Uskomattoman pitkä aika, vaikka on mennytkin ihan hurauksessa.

Treenaaminen on henkireikä. Viis päivää salia ja aerobiset päälle ei tunnu millään lailla mahdottomalta, edes paljolta. On toki niitäkin päiviä, kun pääkoppa sanoo, että salin sijaan voisi tehdä jotain muutakin, mutta joka päivä siellä ollessa tai pois lähtiessä, kroppa oikein huutaa, miten salille meno oli kuitenkin taas päivän loistavin päätös. Sieltä saa niin paljon voimaa ja energiaa loppupäivään.
Jos voisin, kävisin aina aamuisin/aamupäivisin salilla. Mikään ei voita sitä fiilistä, kun puolitapäivin saa vetäistä ison lautasellisen ruokaa kera ruisleivän ja hedelmän. Kuten taas tänään! Ai että.

Herkkuhimotuksia on ja tulee. Kieltäytyminen ei ole enää niin vaikeaa kuin ennen, siitä on tullut jo niin tapa. Arvostan sitä miten kanssaihmiseni ottavat dieettini huomioon. En saa jatkuvia kyselyitä, miksen ota edes yhtä palasta? Ja usein tarjolla on myös terveellisiä vaihtoehtoja, joita nautin hyvällä omalla tunnolla. Kaikki tukevat dieetissä pysymistä, enkä saa (ainakaan päin naamaa) arvosteluja tekemistäni päätöksistäni.
Olen kehitellyt kahvista itselleni herkun. Korvaan sillä makeanhimoni, joka iskee usein varsinkin päivällisen ja lounaan jälkeen. Kun mieli tekee jotain pientä makeaa palasta, korvaan sen kahvikupposella. Tämä tarkoittaa, että juon aika monta kuppia päivässä, mutta annan sen itselleni tässä kohtaa anteeksi.

Tosi tosi tyytyväinen olen ollut kyllä Profitness-pakettiin. Tämä kokeilu on ollut kyllä jokaisen maksetun euron arvoinen, päivääkään en ole katunut päätöstäni ottaa haastetta vastaan. Vartalo kiittää myös muutoksilla, lihakset kasvavat ja erottuvat päivä päivältä enemmän ja peilikuvakin miellyttää koko ajan enemmän. Toki vielä on tekemistä ihannevartaloon päästäkseni, mutta näin lyhyessä ajassa tätä vauhtia kehittyminen on ollut jo huikeaa. Olen ylpeä, että olen jaksanut projektia vetää näin tunnollisesti.

Neljä kokonaista viikkoa profitnestä vielä edessä, kahden viikon päästä vielä kerran muuttuvalla ohjelmalla. Sen jälkeen katsotaan minkä kokoinen paussi pidetään ja katsotaan millä ohjein lähdetään jatkamaan töitä! Epäilen kykyäni pitää kovin pitkää taukoa, jonkinlaisen (syömis)palkinnon tahdon, mutta luulenpa, että aika pian taas tahkotaan uusin ja muokatuin ruokavalioin eteenpäin. Tätä motivaatiota yrittää hyödyntää niin pitkälle, kuin sitä vaan suinkin riittää! ♥

(Kuva: Pinterest)

Vatsaa ja tulevaisuutta

Tänään oli välipäivä, jonka kunniaksi tein vatsat kotona.

Paidan alta kurkki treenin jälkeen sen verran timmi masu, että oli kuvan paikka. Valitettavaa on kuitenkin se, ettei tämä näky todella ole vielä jokapäiväinen. Palaset on kuitenkin löytäneet paikoilleen.

Herkkuhimo on toisinaan ihan valtava. Odotan kuin kuuta nousevaa, että Bodycampin sivuille tulisi seuraava ruokaohjelma ja saisin kuulla mitä luvattuun herkkupäivään tulee sisältymään. Se auttaa potkimaan eteenpäin.

Mietinnässä on nyt kuinka kauan tätä projektia tulen pitämään yllä. Sain huikeen tilaisuuden valita Bodycampilta haluamani paketin tämän Profitneksen perään. Vielä on siis avoinna, jatkanko täydet 15 viikkoa (3 viikkoa itsenäisesti, kun "maksetut" ohjeet loppuvat 12 viikon jälkeen) vai lopetanko tämän 12 viikkoon ja aloitan suoraan uudella paketilla tähän perään? Riippunee varmasti paljon viimeisten viikkojen ohjeistuksista. 

Jonkinlaisen tauon tulen kyllä tarvitsemaan tämän projektin päätteeksi. Vaikka ruokavalio tuleekin jo selkärangasta, eikä lipsumisia ole käynyt, himoitsen joitain ruoka-annoksia tooodella paljon! Iso hampurilaisateria, kunnon valkoisella sämpylällä ja pulleilla ranskalaisilla tekisi niin gutaa. Jälkkäriksi leffan kanssa kulhollinen sipsiä ja dippiä sekä pussi lemppari-irtsareita. Tällä menulla tulen itseni jonain päivänä palkitsemaan! ;P

Vko 34

Maanantai

Kuntosali (hauikset, rinta) 60min / 424kcal

Tiistai

Välipäivä

Keskiviikko

Kuntosali (jalat, peppu, selkä, vatsat) 64min / 515kcal

Torstai

Kuntosali (ojentajat, olkapäät) 65min / 421kcal

+ Intervallijuoksu 25min / 5,14km / 351kcal

Perjantai

Kuntosali (olkapäät, selkä) 41min / 284kcal

Lauantai

Juoksulenkki  52min / 7,43km / 495kcal
Kuntosali (rinta, hauikset) 68min / 472kcal

Sunnuntai

Välipäivä

Aamun aloitus

Tämä lauantaiaamu starttasi kellon soittoon kello kuusi.

Illalla oli kauhee hinku aamuaerobiselle ja lupaus piti kuin pitikin aamulla kellon soittaessa. Lenkkarit jalkaan ja kirpakkaan aamukeliin tunnin juoksulenkille. Juoksin taas lempparireittini verkatehtaalle ja nappasin todisteeksi kellosta kuvan klo 06:30. Saavutus! Tuo reitti on kyllä ihan ehdoton suosikkini. Metsä-/rantapätkä ei ole pitkä, mutta sitäkin idyllisempi. Siellä on ihana painaa menemään musiikit täysillä korvissa.

Seiskan jälkeen olin kotona, suihkun kautta takas lämpimään sänkyyn. Uni vei mukanansa ja heräilin tunnin päästä muun perheen mukana. Aika kiva! Aamupuuro syötiin rauhassa ja kympin jälkeen lähdettiin sitten koko poppoo salille rautaa pumppaamaan, lapset lapsiparkkiin tietty. 

Melkoisen täydellinen tapa aloittaa päivä! En valita. 

Tänään on ollutkin sit vaihteeks oikein nälkäpäivä. 

Annokset eivät ole pitäneet nälkää, vaikka ovatkin olleet ohjeita vähän isompia. Tällä treenimäärällä edes hevosen annokset eivät auta pitämään nälkää loitolla. Jotkut päivät tuntuvat pyörivän ihan ruuan ympärillä, koko ajan miettii seuraavaa ruokailukertaa ja annosta etukäteen. Ja kuten ennenkin olen maininnut, niin etenkin salin jälkeinen ISO ateria tuntuu päivän kohokohdalta! 

 

Omronin kehonkoostumusmittarimme meni kolmisen viikkoa sitten rikki. Onneksi laitteessa oli kolmen vuoden takuu, joten veimme laitteen takuuhuoltoon. Tänään haimme Prismasta Omronin lähettämänä täysin uuden laitteen. Pariin viikkoon emme ole siis vaa'lle astuneet, joten huomisen aamun kehonkoostumusmittoja odottelen jo ihan mielenkiinnolla.

Vaihtoehto iltapalalle

Eilen tajusin ekaa kertaa kokeilla surrauttaa iltapala smoothien muotoon. 

Sauvasekoittimella sekaisin:

250g maitorahkaa

100g mustikoita

2dl soijajuomaa (maito käy kans)

puolikas banaani

tilkka mehukeittoa

Kiva ja helppo vaihtoehto!

Selkä kuvina

Tässä vähän tän hetkistä kuntoa kuvien muodossa.

Mies nappasi selkätreenin yhteydessä kuvat ja yllätyin kyllä itsekin, missä jamassa selkä on. Kuusi viikkoa kuitenkin ohjelmaa menty! 

Motivoi polkemaan taas eteenpäin.

Vko 33

Maanantai

Kuntosali (etureidet, keskivartalo) 79min / 601kcal

Tiistai

Juoksu 5,81km / 54min / 404kcal

Keskiviikko

Kuntosali (takareidet, peppu, keskivartalo) 66min / 465kcal

Torstai

Kuntosali (olkapäät, ojentajat) 60min / 388kcal

+ Intervallijuoksu 30min (tracker ei tallentanut kaloreita)

Perjantai

Kuntosali (selkä, olkapäät, hauis) 61min / 414kcal

Lauantai

Juoksu 5,56km / 49min / 377kcal

Sunnuntai 

Välipäivä

Intervalli

Tänään oli intervallipäivä.

Lähdettiin 3v. pikkumiehen kanssa rattaiden kanssa liikkeelle ja tehtiin 4 syklin sykkeennostot. 3min sykkeet ylös, 2 min sykkeet alas.

Rattailla juoksu painii kyllä täysin eri kalibereissa kuin yksin juostessa, etenkin kun kyydissä 15kilonen extrapaino. 

Maksimeilla mentiin, huh mikä olo!

Hyvää lenkkiseuraa oli.

Mulla oli tapani mukaan tietysti musiikit mukana. Se on välttämätöntä sykkeennostatuksissa. Niissä kohdin pistin voluumit aina täysille. Silloin en kuullut hölkäsen pöläystä, mitä toinen selitti ja viittelöi. Kolmen minuutin kuluttua napit korvilta ja poika pois rattaista. Sit käveltiin 2minuuttia yhdessä. Kyytiläinen tykkäs, kun "Äiti menee kovaa!" ja pyyteli loppulenkilläkin vielä juoksemaan kovaa. En jaksanut! Lopuksi 10 min kävelyä ja hölkkää kanssamatkustajan tahtiin. Toimi!

KAKSI!!

Tänään jalkatreenin jälkeen menin huvin vuoksi kokeilemaan, irtoaisiko yhtään leukaa ja yllätyksekseni tangon yläpuolelle nousi kaksi, 

siis TÄYDET KAKSI leukaa!

Melkein hyppelehdin miehen luo ilmoittaamaan edistyksestä.

I must have done something right!

Taidan asettaa itselleni tavoitteen projektin loppuun, että viisi leukaa menee kun 15vkoa treeniohjelmaa on täynnä! 

Projektin alussahan ei mennyt puhdasta yhtään, joten melkoinen tavoite 15 viikkoon. 

Uskallan sen sanoa ääneen, koska kuudessa viikossa on jo tullut näin loistavaa edistystä.

Tavoite on nyt asetettu (ääneen luvattu) ja sitä kohti mennään!

Spaghettia ja jauhelihakastiketta

Pitkästä aikaa ruuanlaitto tuntuu hurjan helpolta.

Jääkaapin ovessa lukee ohjeet ja tarkat määrät. Niiden sisällä pysytään.

Ei ole sitä ainaista "Mitä tänään jaksaisin vääntää?"-mietiskelyä.

Sapuskat syntyy helposti pienellä vaivalla parille päivälle kerrallaan. 

Tänään loihdin jauhelihakastiketta, täysjyväspaghettia ja paistettua kesäkurpitsaa/paprikaa.

Jako vaa'an avulla purkkeihin ja jääkaappiin odottamaan nälkäisiä.

Miten se meni, helppoa kuin heinänteko?

Vko 32

Alan kokoamaan treenit itselleni näkyville tänne joka viikko.

Viikko 32 treeneinä näytti tältä:

Maanantai

Kuntosali (olkapäät, ojentajat) 50min + Grit Strenght 30min / yht. 627kcal

Tiistai

Juoksu 5,14km / 45min / 228kcal

Keskiviikko

Kuntosali (etureidet, keskivartalo) 62min / 455kcal

Torstai

Kuntosali (takareidet, peppu, vatsat) 52min / 345kcal

Perjantai

Välipäivä

Lauantai

Kuntosali 73min (olkapäät, selkä) / 471kcal

Sunnuntai

Kuntosali (rinta, hauikset) 61min / 365kcal

1/3

Viisi viikkoa, yksi kolmannes projektia takana.

Tänään päivä käynnistyi uudella ruokavaliolla ja saliohjelmalla (jonka kimppuun pääsen tosin vasta huomenna!) Tänään oli muutenkin protskupainotteinen päivä, kun valmistimme ystävän kanssa lounaaksi rahkapizzaa, joka osottautui niin loistavaksi, että tein kotona vielä päivälliseksi saman setin. Reseptiä tulee varmasti hyödynnettyä myös jatkossa. Ihan loisto ja pizzahimotuksen pelastaja!

Eilen oli muuten Prismassa Elixian tyypit tekemässä kehonkoostumusmittauksia.
Pakkohan siinä oli käydä testauttamassa.
Pistetääs tulokset tännekkin muistiin. Ei vaan kuukkelin mukaan oo ihan tarkinta mahdollisinta mittaria, mut anyhow. Elixian tyyppi ainakin hehkutti heti rasvaprosentin nähtyään, et nyt saatiin päivän parhaat tulokset! (Mä jäin vaan miettimään, kumpi meidän Omronilla saatu 14% vai Tanitan 20% on lähempänä totuutta? Kuka biffaa pihti-tai Inbody-mittauksen mulle?)

60,4kg (vaatteet 0,5kg)
Rasvaprosentti  20,1%
Rasvamassa 12,1kg
Lihasmassa 45,8kg
BMI 19,5
Kehon metabolinen ikä 12v. (selittyy kuulemma alhaisella r-prosentilla) Kehoni toimii siis kuin pahaisella varhaisteinillä ;)

Minä ja napani

Tänään julkaistuun Iltalehteen pääsin minä napani kanssa.

Otin osaa fitness-Marin blogissa esitettyyn haasteeseen, jossa timmit äidit A beautiful body-haasteen myötä esittelevät masunsa ennen ja jälkeen synnytyksen. 

Mari kertoi muutaman päivän päästä haasteen aloituksesta, että iltapäivälehdet olivat osoittaneet kiinnostuksensa ja nyt maanantaina kyseltiin halukkailta lupia lehtijuttuun. Jätin tietoisesti naamani jo blogikuvista pois, joten lähdin ilomielin Iltalehden juttuun mukaan.

Toimittaja otti minuun s-postitse yhteyttä ja vaihdoimme vielä eilen myös puhelimitse ajatuksia.
Toimittaja kertoi, että lehti ilmestyy huomenna keskiviikkona.

Ensimmäisen viestin lehtibongauksesta sain jo kuuden jälkeen aamulla ystävältä fb:n kautta. Siinä kohtaa en vielä yhtään tiennyt millainen juttu on kyseessä, joten heti kun oltiin saatu aamupuurot syötyä ja päivävaatteet puettua, painelimme lähiärrälle hakemaan lehden käsiimme.
Olin tosi tyytyväinen, miten juttu oli kirjoitettu.

Kiitos ystävät rakkaat ihanista kommenteista koskien fb-jakoani lehtijutusta. Jokaisesta tullut ihan hurjan hyvä mieli! Nämä asiat auttavat taas motivoimaan itseäni jatkon kanssa ja painamaan töitä salilla ja ruokapöydässä kahta lujemmin!

Koettelee, koettelee

Tämä viikonloppu ollut eka koetinkivi dietille. Herkkuja on ollut tarjolla ja niistä kieltäytyminen on tehnyt ekaa kertaa tiukkaa. Olen sallinut itselleni jo ajatuksia, ettei tuo yksi jätskipala nyt tätä kuntoa kaada, eikä minidonitsi kahvin kanssa ketään tapa.

Mutta periaate on periaate, enkä suostu siitä lipsumaan. Periaatteesta lipsuminen aiheuttaa kuitenkin huonon omantunnon, eikä suupala tunnu enää sen arvoiselta. Pelottaa vaan, että näitä fiiliksiä tuli nyt jo viidennellä viikolla. Entäs sit kun viikkoja on plakkarissa vielä lisää?

Tahdonlujuus, muista tahdonlujuus!!

Perjantaina vaihtuu ruokavalio ja treeniohjelma. Ohjeet on jo tiedossa ja hyvältä näyttää. Vaihtelukin varmasti virkistää, etenkin ruokavalion puolella. Leipää saa syödä viipaleen päivässä enemmän, se on entiselle leipähiirelle loistouutinen! Kalorimäärät pysyvät samassa 2900kcal/päivä, pieniä lisäyksiä ja muutoksia. Tekee hyvää! Uusissa ohjeissa luki myös seuraavasti: "Seuraavassa päivityksessä tulee ohjeet herkkupäivään, joka otetaan käyttöön tämän jakson jälkeen. Sitä odotellessa noudata piiruntarkasti ohjeita edelleen ja nauti tuloksista, joita varmasti tulee!" Kymmenen viikon uurastuksen jälkeen tulee tankkauspäivä ja se, jos mikä motivoi puskemaan eteenpäin! :P

Tässä motivaatiokuvia eilisen salin jälkeen. Näitä pitää räpsiä, kun tuloksia alkaa näkymään.

Haukkarit pumpissa, kuten vasemmasta kädestä näkyy. Like it! Vatsa edistyy vähitellen myös.

Kuvatodiste

Todiste siitä, että syön normaalia ruokaa!

Tänään lautaselta löytyi Italianpataa, kera pakastevihannesten ja salaatin.

Illalla grillataan broileria, seurana lohkoperunat ja paistettua kesäkurpitsaa. Jälkkäriksi pala Real-leipää ja banaani. Eli suuria uhrauksia en mielestäni koe tekeväni, herkut nyt vaan on jääneet pois. Dietin loppuviikoista en vielä sano mitään, niissä ruokavaliota kiristetään ja se kieltämättä vähän pelottaa jo etukäteen! 

Illalla odottaakin sitten taas yövuoron (onneksi vain yhden!) tuomat haasteet. Iltapalan nautin vielä kotona yhdeksän aikaan. Kymmeneksi työpaikalle, jossa sitten puolenyön jälkeen lounas. Aamuyöllä 3-4 välillä syön välipalan ja aamuseiskalta töistä päästessäni vielä puuro antamaan unta. Herättyäni jatkan sitten taas lounaalla. Toimii! 

Toisin kuin useimmilla, mulla vatsa huutaa yövuoroissa aina tyhjyyttään. Olen ollut tapaherkuttelija ja vienyt usein mm. karkkeja ja muita naposteltavia yön tunneille itseäni "piristämään". Usein sokerilla on kuitenkin aina ihan päinvastainen vaikutus tuohon piristykseen.