torstai 14. marraskuuta 2013

Kadonnutta motivaatiota etsimässä

Ilmeisesti auttoi, kun menin ääneen valittamaan maanantaina motivaation puutettani Sonjalle!
Tällä viikolla innostus on palannut, herkut on pysyneet pannassa ja kuntosalillekkin tekee taas mieli.

Pari kolme viikkoa oli sellaista vääntämistä. Mutta jo viime viikkoinen kolmen peräkkäisen lepopäivän pitäminen teki varmasti hyvää. Kropasta huomaa, miten en ole antanut sen kunnolla levätä ja palautua. Sen seurauksena alkoi päänuppikin kiukutella. Motivaation puute on lähinnä ollut sitä "En jaksa lähteä kotoa"-fiilistä. Salille kun pääsee, niin treeni kulkee kyllä. Rakastuin pari viikkoa sitten uudelleen Grit Strenght-tuntiin, josta oon pitänyt pari kuukautta taukoa. Nyt päätin, että maanantain iltatunti otetaan mukaan viikko-ohjelmaan, oli mikä oli. Joka kerta siellä lattialla läähättäessä kysyy itseltä, miten ihmeessä sinne on vapaaehtoisesti vääntäytynyt, mutta puolen tunnin jälkeistä fiilistä (ja omaa läpimärkää peilikuvaa) ei oo voittanutta! 

Herkkupäiviä ollaan edelleen jatkettu viikonloppuisin. Tai pikemminkin ne ovat muuttuneet vähän pehmeämmiksi kolmeksi päiväksi. Enää emme mätä yhtenä päivänä napaa täyteen herkkuja, vaan herkuttelemme maltillisesti kaksi tai kolme päivää. Toimii huomattavasti paremmin! Viikolla herkut jää paremmin kaappiin ja edelleen auttaa se, ettei niitä aukinaisia pusseja vaan loju siellä henkisenä kiusana. Karkkia nyt en ole muutenkaan pariin viikkoon syönyt, se kun on se suurin heikkouksistani.Ja parhainta on se, ettei sitä ole pahemmin tehnyt edes mieli.

Kaikin puolin siis hyvin mielin porskutellaan. Ensi vuoden aloittanen uudella Bodycampin paketilla, tähän vuoteen en sitä ala enää tunkemaan, etenkin kun jouluherkuista haluan nauttia puhtaalla omallatunnolla.

Treenit kulkee ja hikeä pukkaa.
salil

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti