Laiskaviikko

Ääneen se on tunnustettava, että tämä viikko on ollut laiskaviikko. 

Rakas isomummi on kyläillyt meillä tämän viikon, joka on tietysti vaikuttanut treeneihin siinä määrin, ettei salille ole luonnollisesti raaskinut joka päivä lähteä. Yritän vakuuttaa itselleni, ettei parin päivän poissaolo salilta tee hallaa projektilleni pitkällä tähtäimellä. 

Aerobiset aion tällä viikolla saada pidettyä siinä neljässä. Kaksi suoritettuna alla.

Huomista salipäivää odotan jo kuin kuuta nousevaa. 

Kädet on saaneet levätä tän viikon nyt huolella, joten ne saa kunnon huutia huomenna. Can't wait.

Herkkupäiväraportti

Herkku-/tankkauspäivä on kokonaan jäänyt raportoimatta. Ensimmäistä laatuaan vietettiin viime lauantaina.

Lauantai alkoi puoli tuntisella intervallilenkillä. Heräsin 7.30 ja pinkaisin juoksupolulle. Lenkin jälkeen oli vuorossa normiaamupala, eli puuro raejuustolla. Aamukahvin kanssa avasin karkkipussin ja nappasin pari suklaapalasta. Namms, että maistui hyvälle. Kymmeneksi paineltiin sitten koko sakki salille. Lounaaksi syötiin ruishamppariateriat, kotona tehdyt. Eli ei periaatteessa mitään kiellettyä. Tosin sen jälkeen avattu karkkipussi ei meinannut sulkeutua lainkaan. Ensimmäinen karkkiähky, yhh! Päivällinen syötiin vanhemmillani. Jälkkäriksi sokerimunkki. Maistui! Iltasella aukes sitten karkki- ja sipsipussit leffan seurana. Nälkä ei ollut yhtään, kun munkista ja päivällisestä ei ehtinyt jäädä montaa tuntia väliä. Tuli niitä siitä huolimatta jonkun verran vedettyä. Ähky vaan iski melko nopeaan. Ja loppuillan oli kyllä olo, etten tahdo samanlaisia ähkyjä vetää viikon päästä. 

Koko päivän oli vähän outo olo syödä ylimääräistä. Huonoa omaatuntoa podin, vaikka yritin sitä vältellä. Herkuttelu ja tankkaus teki hyvää ja tuli oikeeseen saumaan. Mutta koko päivän oli sellainen olo, että onko tää välttämätöntä, kun omaan ruokavalioon on niin tottunut. Sunnuntaiaamuna oli pakko päästä lenkille. Aamukasilta nousin reilun tunnin rasvanpolttolenkille, sen verran edellisen päivän tankkaus poltteli omaatuntoa ;)

Seuraava tankkauspäivä vietetään ens sunnuntaina ja laivalla. Nyt kun edellisestä on kulunut jo neljä päivää, suhtaudun seuraavaan paljon myötämieleisemmin. Tankkaus on vaikuttanut nyt ainakin siihen, etten ole elänyt nälän tunteen kanssa samoin kuin ennen herkkupäivää. Treeneihin en ole ihmeemmin nähnyt vaikutusta. Herkuista on ollut myös älyttömän paljon helpompi kieltäytyä, nyt kun niitä himotuksia pääsi yhtenä päivänä syömään.

Tänään pääsin päiväsaikaan salille, kun isomummi vahti poikien päiväunta kotosalla.
Suurta luksusta, KIITOS mummi!

 

Torstain ruokapäiväkirja

Torstaina päätin kuvata ruuat blogiin esille.

Päivä oli poikkeuksellinen siinä suhteessa, ettei iltapäivään kuulunut normaalia salikäyntiä, eikä siis treeni- ja palautusjuomaa. 

Illalla ennen iltapalaa tein tunnin rasvanpolttojuoksulenkin.

Aamupala klo 8.00

Puuro. Lisänä raejuusto ja mehukeitto.

Ruisleipä + banaani.

Lounas klo 12

Riisi+jauhelihakastike.

Salaatti, rypsiöljyä ja wok-vihanneksia.

Välipala klo 15

Whey+ proteiinijauhe ja vesi. Banaani.

Päivällinen klo 18

Täysjyvämakaroni ja broileri.

Salaatti, rypsiöljyä ja paahdetut pavut.

Kaksi ruisleipää ja appelsiini.

Iltapala klo 21

Maitorahkaa, mustikoita, mehukeittoa ja pellavansiemenöljyä.

12. viikko käynnistyi

Yksitoista viikkoa täyttä työtä takana. Heinäkuun alussa alkoi 12 viikon Profitness-projekti, jonka viimeinen (virallinen) viikko alkoi tänään. Järkyttävää, miten aika on kulunut nopeasti! Projektin alussa viikkomäärät tuntuivat puolelta vuosisadalta. 

Venytän projektia omasta tahdostani 15 viikkoon. 

11 viikkoa on opettanut tosi paljon ja tuntuu, että pääkoppa on kasvanut ihan hirmuisesti tuona aikana. Itsekuri on ollut ihan huippuluokkaa, johon en olisi koskaan ennalta uskonut. Näin pitkään en ole koskaan ollut erossa herkuista, vaikka muutama lipsuminen matkan varrelle on sattunutkin. Ne tuskin ovat merkittävästi rasittaneet tai hidastaneet matkaa tähän päivään. Kyky sanoa EI herkuille on kehittynyt huomattavasti. 

Uudella paketilla tulen aloittamaan varmaan melko pian tämän päättymisen jälkeen. Minkäänlaista halua ei ole palata entiseen ruokarytmiin. Tällä kaavalla tulen jatkamaan tulevaisuudessakin, yhden herkkupäivän viikossa sallivalla systeemillä.

Kropassa näkyy muutoksia, joista olen sanomattoman ylpeä. Kannan kroppaani ylpeydellä, sillä töitä sen eteen on todella tehty. Parin viikon päästä menen InBody-mittaukseen kuulemaan tuloksia tän hetkisestä kehon kunnosta. En malttais odottaa!

Eilen kuvasin ruokapäiväkirjan päivän syömisistäni. Latailen ne tänne paremmalla ajalla.

Ja huomenna koittaa ensimmäinen virallinen ja sallittu HERKKUPÄIVÄ! Päivän menu on jo suunniteltu ja sen verran jo paljastan, että tänään haetaan kaupasta huomisillalle karkkia ja sipsiä! Kyllä tätä on odotettu!

Good things

Tänään oli oikea epäonnen päivä kaiken suhteen. Missattiin tärkeät treffit, lapset kiukuttelivat ja äiti oli vaan kiukkuinenkiukkuinen. Salille päätin kuitenkin lähteä ottamaan riskin, tietäen, että sieltä saa hirmusti lisää joko kiukkua tai poweria. 

Tulos oli onneksi jälkimmäinen. Tahkoin jalkaohjelman jumalattomalla buustilla ja olo oli kuollut treenin päätteeksi! Parhainta mahdollista terapiaa pieneen päänuppiini!

Nyt oon pari päivää kärsinyt järjettömästä herkkuhimosta ja ainaisesta nälästä. Nälkä ei taltu annoksilla ja parin tunnin päästä on jo (napostelu)nälkä. Itsekuria edesauttaa tuleva herkkupäivä, mutta vielä isompana tekijänä tuo toinen puolisko sohvan toisessa päässä. Ilman valvovaa silmää olisin jo sortunut karkkipussiin ja toiseenkin! Mutta koska tämä projektin olen päättänyt vetää kunnialla loppuun asti, en suostu luovuttamaan! 

(kuva: Pinterest)

Sallittua herkuttelua

Tällä viikolla löysin kaapeista täysjyvätortilloja, jotka olivat menossa vanhaksi. Ei muuta kuin pussi käteen ja vertailemaan tuoteselostetta. Ei mitään hirmu kamalaa eroa täysjyvämakarooniin, joten pannulle ja paistumaan!

Viikon kruunasi tänään itsetehdyt ruishampparit ja ranskalaiset. Täysin sallituin ohjein. Ei-sallitut majoneesit ja cheddarit vaan jätettiin välistä pois. Namm. Diettailu on just niin tylsää, kuin siitä itse teet. 

Oon kyllä tullut siihen tulokseen, ettei tätä ruokavaliota dieettailuksi voi kutsua, ruokavalioremontiksi korkeintaan. Syön terveellisemmin kuin koskaan, hiilareita ja proteiineja järkevässä suhteessa ja annoskoot on isoja, vain siksi, että treenaus on kovaa. 

Tällä kaavalla tulen toivottavasti syömään lopun elämäni.

Viisi vaivaista viikkoa

Kymmenes viikko täyttyy tänään! Jepajee!

Yksi kolmasosa enää edessä. Eli jatkan kolme ylimääräistä viikkoa, virallisten (lue: maksullisten) ohjeiden päättyessä kahteentoista viikkoon. Viisi vaivaista viikkoa, joihin sisältyy herkkupäivät. Eiköhän ne nyt painella ihan helpolla! Herkkupäivät oli se syy, miksi aion jatkaa viisi kokonaista viikkoa vielä. Saa lisäbuustia kroppaan!

Herkkupäiväkäsite on mieletön motivaattori. Herranjestas, miten sitä päivää jo odottaa! Herkuista on nyt kieltäydytty tehokkaasti, ihan vaan siksi, että reilun viikon päästä koittaa se päivä, jota on kymmenen viikkoa odotettu ja irtsaripussi aukeaa jo varmasti aamupäivällä! :P Mielenkiinnolla vaan odotan, miltä ne herkut oikeesti maistuu tauon jälkeen. Onko niistä luonut viikkojen aikana järjettömiä kuvitelmia? Ja kuinka paljon oikeasti pystyy/tekee mieli syödä sitä mättöä yhden päivän aikana?

Uuden saliohjelman aloitan tänään. Vaihtelu tekee varmasti taas hyvää. Paljon on samoja liikkeitä kahdesta ekasta ohjelmasta, joten painojen ja liikkeiden hakemiseen ei varmasti mene yhtä paljon aikaa.

Aerobisia olen nyt noudattanut ja pyrin siihen neljään lenkkiin viikossa. Intervalleja en edelleenkään rakasta, mutta eilen jo huomasin sykkeenvaihdossa merkittävän parannuksen. 90% maksimisykkeestä laski todella nopeasti sinne 60% tasolle. Työ ei ole ollut turhaa. Tunnin juoksulenkkejä voisin sitä vastoin heittää vaikka joka päivä. 

Ravinto- ja saliohjelmien vaihdos tekee oikeasti tässä kohtaa nyt hyvää. Huomaan usein, miten peilikuvaa katsoessa, tuntuu, ettei edistystä tapahdu. Eikä salilla painot liiku aiempaan malliin, vaikka tahtoa olisi. Nyt ollaan painettu niin monta viikkoa samalla kaavalla ja viikkoja edessä enää murto-osa, että muutos tulee nyt oikeeseen kohtaan. Arvostan päivä päivältä enemmän tämän alan kisaajia ja ammattilaisia. Tahdonvoiman täytyy olla ihan superluokkaa!

Tämä teksti pitää sisällään sen tärkeimmän ajatuksen 

ja pitäisi olla kehystettynä jääkaapin oveen:

(kuva: Pinterest)

10. viikko ja treenitakkua

Lauantaiaamu alkoi hikisellä punttitreenillä.

Jotain kireyttä nyt oli ilmassa. Sarjan sain tehtyä, mutta tiukkaa teki. Painot oli normaalia painavammat. Treenin päätyttyä jäi jäätävä kiukku pukukoppiin vietäväksi päälle, jotenkin en nyt saanut kaikkia mehuja itsestäni irti. Yleensä kun tämä haukkari-/rintapäivä on ollut vielä niitä lemppareitani. Nyt oli energiat jonkun muun harteilla.

No, hovikuvaajani otti muutamat (heilahtaneet) kuvat tän päivän kunnosta.

Alan otattaa näitä nyt kyllä säännöllisesti (niin paljon kuin häpeänkin niiden ottamista salilla).
Kehitystä on kyllä tullut. Silti tehtävää on vielä paljon, vaikka näiden kuvien pumppikäsistä voisinkin sanoa olevani jo ylpeä. Ja olenkin!

  

Repashduksiakin on tullut. Eilen nappasin muutaman irtsarin poitsun pussista. Jätkä meni valitsemaan ehdottomia lemppareitani valikoimista omaan perjantaipussiinsa ja "palkitsin" itseni kahvihetkellä muutamalla namulla. Auts! Huomaan nyt ajattelevani liikaa jo kuluneita yhdeksää viikkoa ja sitä kuinka loppusuoralla ollaan. Ja kuinka ne muutamat karkit ei koko dieettiä voi vesittää. Tahdonlujuus ei ole enää samaa luokkaa kuin alkuviikoilla. Silti aion taistella loppuviikot maaliin asti ja tiedän, että herkkupäivät tulevat tässä motivoimaan juuri oikeaan kohtaan!

Viimeisillä viikoilla tulee ohjelmaan lisätä nyt se neljä kertaa aerobista harjoittelua viiden punttipäivän lisäksi. Aerobiset on se treeni, josta olen männäviikoilla luistanut, mutta nyt otan ne todella ohjelmaan mukaan! Laitetaan loppurasva tirisemään.

Hyviä uutisia

Hyi, ihan hävettää tulla tänne myöntämään, mutta viikonloppuna lipsuttiin dieetistä!

Meillä oli lauantaina naapuruston pihajuhlat ja tarjolla oli tietysti (onneksi myös salaatteja) makkaraa ja makeita herkkuja, kuten karkkia, poppareita ja sipsejä. Ja siideriäkin tuli lipitettyä. Pystyin pitämään herkutteluni onneks kasassa siinä määrin, että kun ennen olisi tullut kauhottua karkkeja ja sipsejä kaksin käsin, riitti niitä nyt muutama kourallinen illan aikana. Siideriä join kolme pulloa.

Ja ihan kuin lauantai ei olisi riittänyt, sunnuntaina söin yhden munkin.

No mutta, nyt ollaan takas ruodussa. Kirjaimellisesti!

SILLÄ, nettiin oli päivittynyt uudet ruoka- ja saliohjeet, enkä vieläkään usko lukemaani. Sillä ensi viikon perjantaista lähtien, ruokavaliooni kuuluu kerran viikossa, siis joka viikko yhtenä päivänä HERKKUPÄIVÄ. Jolloin saa tankata mitä tahansa, mitä tekee mieli. Eli sallittua on mennä vaikka mäkkärille tai ostaa pussi karkkia. Mä niin vedän nämä seuraavat kolme viikkoa nyt vaikka päälläni seisten herkkuhimojeni kanssa, sillä sen jälkeen räjähtää. 

Suurin himotukseni näiden viikkojen aikana on ollut jo pitkään hamppariateria (ei mäkin, eikä hesen) ja sillä haluan tulla itseni palkitsemaan ensimmäisenä herkkupäivänä.

Tämän herkkupäivän tarkoituksena on siis tankata energia- ja hiilarivarastot täyteen, jolloin treenaaminen helpottuu ja palautuminen/kehittyminen nopeutuu. Kroppaa ikäänkuin hämätään yhtenä päivänä hurjalla energian saannilla, niin että aineenvaihdunta nopeutuu ja pysyy vilkkaana jatkossakin. Toki sillä on myös iso psyykkinen vaikutus pääkoppaan. Viikon jaksaa taistella ja puskea kovemmin kun tietää, että kerran viikossa työ palkitaan! Siksi herkkupäivästä pitää nauttia täysin siemauksin ilman huonoa omaatuntoa ja valikoida herkuiksi juuri niitä ruokia tai ruoka-aineita, joita mielii eniten. Ylilyöntejä ei tietysti saa tehdä!
Ruokavaliosta nipistetään nyt viimeisinä viikkoina hiilareita vähän pois, tämä mahdollistaa herkkupäivän kerran viikkoon.
Voi, että. Oon kyllä niin fiilareissa tästä uutisesta. Kaikki työ tuntuu tehdyn arvoiselta!