Ruuasta

Syön tällä hetkellä terveellisesti, hyvin ja paljon. Olen jatkanut heinäkuussa aloittamallani ruokavaliomallilla, jota on äärettömän helppo ja mutkatonta toteuttaa. Tuntuu, kuin näin olisi syönyt aina. Kiinnitän tänä päivänä enemmän myös huomiota siihen, että ruoka on "puhdasta". Valmismarinoidut lihat jää kaupan hyllyille, eikä eineksiä tule ostettua enää edes lapsille. 3-vuotiaalle maksalaatikkohirmulle tulee tosin joskus napattua se foliorasia kauppakassiin ja sekin A-vitamiinin saantia silmällä pitäen.

Vielä reilu vuosi sitten söin vain yhden lämpimän aterian päivässä ja se riitti. "Välipaloja" tuli napsittua useammin ja pääosin aina hiilareina. Liikuntaa viikoissa ei ollut kuin ehkä yksi max. kaksi lenkkikertaa, jos sitäkään. Salikortin aktivoin käyttöön tämän vuoden tammikuussa, nuorimmaisen ollessa 6kk.

Heinäkuusta asti olen mennyt plussakaloreilla. Kaloreita syön päivästä riippuen noin 2500-2900kcal. Kaikki ruoka menee aineenvaihdunnan pyörittämiseen, koska urheilen sen 4-6 kertaa viikossa. Höllennysviikoilla pitäisi luonnollisesti jättää kaloreita pois, mutta koska olin niin vähäisissä rasvoissa kuukausi takaperin, ei minulla siihen ole suurta tarvetta noina muutamina viikkoina ole ollut. 

Rasvaa olen lisäillyt tasaseen tahtiin ruokavalioon ja nyt koen saavani sitä täysin riittävästi.
Leivän päällä käytän kasvirasvalevitettä 70% (noin kolme palasta leipää/pvä), syön pähkinöitä (pyrin 20-30g/pvä), salaatissa (ja ruuanlaitossa yleisestikin) käytän öljyä. Näillä hyvillä rasvoilla mennään arkipäivät, viikonloppuisin sit lisäiltyä (turhia) kovia rasvoja herkkujen muodossa.

Tammikuussa uskon polkaisevani uudella Bodycampin paketilla liikkeelle. Paketin sisältöä en vielä ole päättänyt, mutta todennäköisesti lihasten kasvuun painottuvalla jatketaan. Motivaatiota ainakin tällä hetkellä löytyy taas ja kunhan joulut ja uudetvuodet on juhlittu ja mässätty, niin luulen, että voi olla paikallaankin taas ottaa uudet sali- ja ruokaohjeet lisämotivaatiota buustaamaan. Salilla olen nyt tehnyt itsenäisesti ilman ohjelmaa pari kertaa viikossa alakropan ja pari-kolme kertaa viikossa yläkropan. Teen mitä ja missä järjestyksessä milloinkin sattuu huvittamaan, riippuen energiatasoista ja vapaista laitteista. Ainut kriteeri on, että se mitä tehdään, se tehdään täysillä! Tammikuusta on hyvää vaihtelua lähteä taas puskemaan määritellyllä saliohjelmalla.

Perjantaisali

Perjantain aamupäivä toistui taas samalla kaavalla, kuin useimpina perjantai aamuina. Tavalla, josta saan niin hyvän mielen viikonlopun aloitukselle. Isompi poju aamulla päiväkerhoon ja pienemmän kanssa hyppy bussiin ja salille. Hyödynnän perjantaiaamupäivän lastenhoitoavun salin puolesta ja saan tunnin aikaa itselleni keskellä arkipäivää. Luksusta, ellen sanoisi.

Aamulla painiskelin kotoa lähdön kanssa, sillä viikkosiivous odottaa ja ruokaostoksetkin pitää hoitaa,  mutta päätin, että ne ehtii illallakin, kun mies hilpasee omiin pikkujouluihinsa. Ja salille päästyäni, se tuntui jälleen parhaimmalta idealta ikinä, kun hoidin olkapäät ja haukkarit (lempparit) taas tikkiin. Tunti hurahti salilla taas ihan huomaamatta, kun piti hoitaa itsensä taas suihkun kautta takaisin bussiin ja hakemaan isompi kerhosta. Palauttavat hoidin sitten kotimatkalla väsykiukuttelevan 16 kilosen kanssa.

Ihana ihana perjantai!

Ja vielä ihanampi huominen lauantai, kun tän viikon herkuttomille päiville sanotaan heipat. 

Vuorossa on ensimmäiset pikkujouluni laatuaan, ihanien ystävien seurassa!

Kadonnutta motivaatiota etsimässä

Ilmeisesti auttoi, kun menin ääneen valittamaan maanantaina motivaation puutettani Sonjalle!

Tällä viikolla innostus on palannut, herkut on pysyneet pannassa ja kuntosalillekkin tekee taas mieli.

Pari kolme viikkoa oli sellaista vääntämistä. Mutta jo viime viikkoinen kolmen peräkkäisen lepopäivän pitäminen teki varmasti hyvää. Kropasta huomaa, miten en ole antanut sen kunnolla levätä ja palautua. Sen seurauksena alkoi päänuppikin kiukutella. Motivaation puute on lähinnä ollut sitä "En jaksa lähteä kotoa"-fiilistä. Salille kun pääsee, niin treeni kulkee kyllä. Rakastuin pari viikkoa sitten uudelleen Grit Strenght-tuntiin, josta oon pitänyt pari kuukautta taukoa. Nyt päätin, että maanantain iltatunti otetaan mukaan viikko-ohjelmaan, oli mikä oli. Joka kerta siellä lattialla läähättäessä kysyy itseltä, miten ihmeessä sinne on vapaaehtoisesti vääntäytynyt, mutta puolen tunnin jälkeistä fiilistä (ja omaa läpimärkää peilikuvaa) ei oo voittanutta! 

Herkkupäiviä ollaan edelleen jatkettu viikonloppuisin. Tai pikemminkin ne ovat muuttuneet vähän pehmeämmiksi kolmeksi päiväksi. Enää emme mätä yhtenä päivänä napaa täyteen herkkuja, vaan herkuttelemme maltillisesti kaksi tai kolme päivää. Toimii huomattavasti paremmin! Viikolla herkut jää paremmin kaappiin ja edelleen auttaa se, ettei niitä aukinaisia pusseja vaan loju siellä henkisenä kiusana. Karkkia nyt en ole muutenkaan pariin viikkoon syönyt, se kun on se suurin heikkouksistani.Ja parhainta on se, ettei sitä ole pahemmin tehnyt edes mieli.

Kaikin puolin siis hyvin mielin porskutellaan. Ensi vuoden aloittanen uudella Bodycampin paketilla, tähän vuoteen en sitä ala enää tunkemaan, etenkin kun jouluherkuista haluan nauttia puhtaalla omallatunnolla.

Treenit kulkee ja hikeä pukkaa.

Rahkasämpylät

Googlailin taannoin ohjeita, joihin saisin kaapista kohta vanhentuvan psylliumin käytettyä. Törmäsin rahkasämpylöihin, joiden otsikko jo kertoi niin hyvää, että niitä oli päästävä testaamaan.

Alkuperäinen ohje on Tää toimii - blogista, omani pienin muunnelmin. Päätin myös tehdä kaksinkertaisen taikinan kerrallaan, koska iltapäivällä kotituva mieheni tulee varmasti vetämään näitä isomman satsin jälleen mahaansa.

Tällä taikinalla syntyi 20kpl keskikokoisia sämpylöitä.

Rahkasämpylät 

1 iso prk (500g) maitorahkaa

5dl vettä

2 tl psylliumia

2 pss kuivahiivaa

2 tl suolaa

1 rkl hunajaa (vaihtoehtoisesti myös siirappia)

4 dl kaurahiutaleita

0,5dl öljyä

4dl ruisjauhoa

4dl kokojyväpitoista sämpyläjauhoa

Lämmitä rahka ja vesi kädenlämpöiseksi. Lisää joukkoon psyllium ja annata turvota n. 10min. Lisää hiiva, suola, hunaja, kaurahiutaleet ja öljy taikinaan. Sekoita jauhot keskenään ja lisää ne vähän kerrassaan. Taikina jää tahmeaksi. Anna levätä hetken aikaa peitettynä. 

Pyörittele taikinasta haluamasi kokoisia sämpylöitä. Itse käytin reilusti jauhoja käsissäni pyörittelyvaiheessa, sillä taikina jää helposti käsiin kiinni.

Halutessaan voi voidella sämpylät maidolla, minä en voidellut.

Paista uunissa 225c ja 15-20min.

Suosittelen!

Pepalle muotoja

Nyt kun käsiä on treenattu viimeiset viikot niin täysillä, niin päätin nyt lähteä seuraavan projektin, nimittäin pepun kimppuun. Google lienee ihmeissään hakusanoistani ja voin vain kuvitella seuraavien päivien ja viikkojen fb-sivumainokset, joita hakusanani ovat saaneet aikaan.

Treeniohjelma on ollut tähän asti tosi käsipainotteinen ja jalkapäiviä vältelleenä, olen tehnyt jalka- ja peppusarjoja liian pienillä painoilla tai lyhyillä sarjoilla. Kyykkääminen ei oo koskaan ollu lemppareita. Siks kun siitä tulee hiki ja joskus paha olo ja heikotus ja ja ja... Ja niin tuleekin. Mutta nyt pari viikkoa jalkoja huolella treenanneena ja erityisesti tekniikkaan huomiota kiinnittäneenä, on takamus kyllä ollut melkoisen kipeetä seuraavat päivät. 

(kuva Googlesta)

Hölläilyä

Viime postauksesta onkin jo aikaa. 

Kuntoilu-ura ei päättynyt, ruokakin vielä maistuu terveellisesti. Kuulumisia ei vaan ole ehtinyt kirjoitella.

Pari viikkoa on nyt vedetty vähän löysempää tahtia. Salilla oon käynyt kolmesti viikossa (tosin treenit  on kyllä olleet tappoluokkaa). Ja syömisetkin ovat olleet vähän omaa luokkaansa. Herkut on maistuneet, enkä ole niistä nostattanut huonoa omaatuntoa. 

Erityisesti rasvaa olen nyt syönyt, sekä hyvä-, että huonolaatuista.

Pähkinöitä päätin myös alkaa opetella syömään. Ostettiin viime viikkoiselta kauppareissulta pussi ja pojat meinas bussimatkalla syödä pussin jo tyhjäksi. Yllätyin, miten hieman ennakkoluuloinen 3-vuotiaskin veteli niitä napaansa ikäänkuin karkkia saadessaan. 

Nyt pari viikkoa löysäilleenä, tämän viikon päätin aloittaa taas tiukemmin. Isänpäiväviikonloppuna tulee olemaan taas pöydät herkkuja täynnä, joten alkuviikko himmaillaan ja pidetään herkkupussien nyörit tiukalla. Mutta kaiken kaikkiaan olen ollut tähän tilanteeseen hirmu tyytyväinen, kun ei ihan jokaista suupalaa tarvitse miettiä. Sanoin myös miehelle ääneen, että nyt joulun alla en herkkulakkoihin suostu, kun piparit, glögit ja tortut astuu kuvioihin. Ens vuoden puolella ehtii taas kiristelemään, nyt nautitaan saavutetuista tuloksista (jotka ei ihan muutamaan torttuu kaadu) ja pidetään tätä kuntoa yllä loppuvuosi!

Viime viikon perjantaina emme tavalliseen tapaan ehtineet kuopuksen kanssa aamupäivästä salille vanhemman kerhon aikana, joten tehtiin treeni kotona. Kymmenen kilon elävä puntti on loistava olkapääpaino ylösnostoissa ja kiljuu riemusta kun nostelee musiikin tahdissa kattoon myös askelkyykkyjen aikana. Yhteistä kivaa tekemistä, eikä vaadi kuin vähän mielikuvitusta.

Painoja pitäis hankkia lisää, nuo kasikiloiset käsipainot alkaa jäämään vähän kevyiksi.