Kymmenes viikko täyttyy tänään! Jepajee!
Yksi kolmasosa enää edessä. Eli jatkan kolme ylimääräistä viikkoa, virallisten (lue: maksullisten) ohjeiden päättyessä kahteentoista viikkoon. Viisi vaivaista viikkoa, joihin sisältyy herkkupäivät. Eiköhän ne nyt painella ihan helpolla! Herkkupäivät oli se syy, miksi aion jatkaa viisi kokonaista viikkoa vielä. Saa lisäbuustia kroppaan!
Herkkupäiväkäsite on mieletön motivaattori. Herranjestas, miten sitä päivää jo odottaa! Herkuista on nyt kieltäydytty tehokkaasti, ihan vaan siksi, että reilun viikon päästä koittaa se päivä, jota on kymmenen viikkoa odotettu ja irtsaripussi aukeaa jo varmasti aamupäivällä! :P Mielenkiinnolla vaan odotan, miltä ne herkut oikeesti maistuu tauon jälkeen. Onko niistä luonut viikkojen aikana järjettömiä kuvitelmia? Ja kuinka paljon oikeasti pystyy/tekee mieli syödä sitä mättöä yhden päivän aikana?
Uuden saliohjelman aloitan tänään. Vaihtelu tekee varmasti taas hyvää. Paljon on samoja liikkeitä kahdesta ekasta ohjelmasta, joten painojen ja liikkeiden hakemiseen ei varmasti mene yhtä paljon aikaa.
Aerobisia olen nyt noudattanut ja pyrin siihen neljään lenkkiin viikossa. Intervalleja en edelleenkään rakasta, mutta eilen jo huomasin sykkeenvaihdossa merkittävän parannuksen. 90% maksimisykkeestä laski todella nopeasti sinne 60% tasolle. Työ ei ole ollut turhaa. Tunnin juoksulenkkejä voisin sitä vastoin heittää vaikka joka päivä.
Ravinto- ja saliohjelmien vaihdos tekee oikeasti tässä kohtaa nyt hyvää. Huomaan usein, miten peilikuvaa katsoessa, tuntuu, ettei edistystä tapahdu. Eikä salilla painot liiku aiempaan malliin, vaikka tahtoa olisi. Nyt ollaan painettu niin monta viikkoa samalla kaavalla ja viikkoja edessä enää murto-osa, että muutos tulee nyt oikeeseen kohtaan. Arvostan päivä päivältä enemmän tämän alan kisaajia ja ammattilaisia. Tahdonvoiman täytyy olla ihan superluokkaa!
Tämä teksti pitää sisällään sen tärkeimmän ajatuksen
ja pitäisi olla kehystettynä jääkaapin oveen:
(kuva: Pinterest)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti