What's your excuse?

Kuva, jonka sanomaperää olen monelle selostanut.

Jokainen laittaa aikansa ja rahansa juuri niihin tarkoituksiin, kuin itselle on ominaista ja sillä hetkellä mieluista. Saan tällä hetkellä niin paljon treenaamisesta ja hyvin syömisestä. Voin paremmin kuin koskaan ennen. Ja myönnettäköön, ettei peilikuvakaan ole koskaan näyttänyt paremmalta! Mikään ei ole tullut ilmaiseksi ja töitä tämän eteen on tehty. Mutta kaikki on ollut sen arvoista!

Se, että hoidan lapsia kotona, mahdollistaa tai ainakin edesauttaa jokapäiväistä treenaamista. 

Treeniohjelmaani kuuluu tällä hetkellä 5 kertaa viikossa sali ja 2-4 kertaa viikossa aerobiset. Mitään vaikeuksia ei näitä päiviä ole toteuttaa. Juoksemassa olen käynyt 1-2 kertaa viikossa, siihen yksi intervallitreeni päälle.

Samaan aikaan salilla treenaamme mieheni kanssa 2-3 kertaa viikossa.

Meillä lapset ovat kuntosalin lapsiparkin vakiokävijöitä. Lapset ovat hoidossa 2-4 kertaa viikossa n. reilu tunnin ajan. Molemmat viihtyvät paikassa todella hyvin, etenkin silloin kun mukana on muita leikkikavereita. Silloin tällöin ovat myös vahemmillani jonkun illan, jotta olemme päässeet salille samaan aikaan. Mieheni tulee useasti suoraan töistä salille, me bussilla/autolla kotoa. Salilta jatkamme sitten illaksi kotiin yhdessä. Nämä illat kotona tuntuvat todella lyhyiltä, mutta saamme ne kuitenkin viettää yhdessä. Välillä kun on niitäkin päiviä, kun vuorottelemme salikäynnit läpystä vaihto-systeemillä kotoa. Välillä hyödynnän myös lapsiparkin päiväoloaikoja ja käyn lasten kanssa kolmisin salilla.

Tilanteeseen tulee taatusti muutos, kun jonain päivänä palaan takaisin töihin + että lapset kasvavat ja aloittavat omia harrastuksiaan. Lapsia ei hoitopäivän jälkeen voi enää kiikuttaa toiseen paikkaan hoitoon. Nyt nautitaan ja otetaan kaikki hyöty meneillään olevasta tilanteesta irti!

Välillä kehittelen itselleni huonoa omaatuntoa siitä, että tämä harrastus olisi lapsiltamme jotenkin pois. Päivät suunnitellaan salimenemisten mukaan ja lapset ovat (onneksi) tutuiksi tulleilla tädeillä hoidossa. Lohduttaudun kuitenkin siihen ajatukseen, että pojat ovat kotihoidossa, joten 3-5h/viikossa hoitoa tuskin jättää heihin suurempia arpia. Itse olen paljon pirteämpi ja hyvinvoiva, kun saan laatuaikaa itselleni melkein joka päivä! Kuka nyt ei olisi?

Kotona on todella helppo noudattaa tiukkaa ruokavaliota. Ennen napsin kaapeista herkkuja joka päivä. Herkkuja sieltä löytyy edelleen, mutta itsekuri on kasvanut. Herkkukaapin antimia tarjotaan vain lapsille ja vieraille.  Syömme lasten kanssa samoaa ruokaa, koska ruokavalioomme kuuluu kahden lämpimän aterian lisänä myös peruna/riisi tai makarooni. Välipalarahkat korvataan lapsille yleensä jollain muulla, vaikka 1v. kuopuksemme rakastaakin rahkan/jogurtin yhdistelmää. Lapsille tulee tehtyä jokatapauksessa ruokaa, joten helpompaa on tehdä isot satsit kerralla ja  purkittaa sopivina annoksia jääkaappiin odottamaan. Salaattia (ja banaaneja!) meillä kuluu järjettömästi, minkä takia olemme kesäisin tehneet viikottain poikien kanssa reissun kauppatorille tankkaamaan vihannes- ja hedelmävarat.

Opettavaista tämä kurinalainen elämä, suosittelen kaikkia kokeilemaan! Helposti siihenkin tottuu ja kaikki lähtee oikeesti tahdonvoimasta ja omasta päätöksestä pysyä valinnoissaan.