Neljäs viikko käynnissä ja hyvin porskuttaa. Edelleen olen todella tyytyväinen ostooni.
Aika paljon joutuu osalle selittelemään, miksen tapani mukaan syö herkku- ja jälkkäripöydistä. Houkutuksia tulee ainakin monia monia viikossa, tähän mennessä kieltäytyminen on ollut kuitenkin helppoa, vaikka välillä etenkin ruuan perään tekisi ihan hirmuisesti mieli jotain pientä makeaa palaa (erityisesti kahvin kanssa)!
Puolentoista viikon päästä eka viisviikkonen on suoritettu ja ruoka- sekä saliohjelmat vaihtuu. Yhtään en vieä tiedä, mitä on edessä. Pelottaa, jos annoksia kiristetään. Isot annokset uppoavat tällä hetkellä niin helposti ja eilen just ääneen mietin, että päivittäinen salin jälkeinen iso ateria on melkeinpä päivän kohokohta! Eri tavalla kroppa nykyään huutaa ruokaa. Juomisesta on tullut jo tapa ja helposti menee se 3-4 litraa päivässä. Ei tuota suurempia tuskia, kuin niinä päivinä kun olemme kovasti menossa. Mikään ei ole ärsyttävämpää, kuin juosta kaupungilla tai vieraammissa paikoissa heti etsien vessaa! Silloin juon väkisin vähemmän. Kotona sit aina pyrin tankkaamaan reilusti. Pepsimax toimii arjen pelastajana, sitä lipitän silloin tällöin kun tekee mieli jotain hyvää!
Salilla olen (ilokseni) huomannut pientä nousujohteisuutta painojen suhteen. Joissain liikkeissä pystyy jo tekemään isommilla painoilla kuin lähtötilanteessa. Se, jos mikä motivoi. Silti tuntuu, että painot on ihan miniluokkaa.
Treenistä saa edelleen irti todella paljon, se kai hommassa onkin tärkeintä!
Kuvat tän päiväsen jalkatreenin jälkeen.
Liityn siis näihin pukkarikuvailijoihin, joskin varmistin ensin ettei pukkarissa ei muita sillä hetkellä ollut! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti