Sunnuntaina päätin vihdoin tehdä sen, josta olen viimeiset viikot uneksinut. Kaivoin lenkkarit kaapista ja pinkaisin juoksulenkille. Vaikeuksia tuotti päälle pukeminen. Laskeskelin, että viime kerrasta oli aikaa muutama kuukausi. Lokakuisen Inbody-mittauksen jälkeen en ollut juossut kilometriäkään. Sää oli niinä kuukausina hitusen kylmennyt. Pienellä avustuksella (itse olisin pukenut way liikaa vaatetta) löysin täysin oikean varustuksen ulkoiluun ja eikun lenkkipolulle.
Herranjestas sitä tunnetta! Juoksu kulki ekoista metreistä asti höyhenen kevyesti. Olin aivan fiiliksissä koko matkan. Olin pelännyt, että näin monen kuukauden tauon jättäminen tekisi vauhtiin/kuntoon pientä hallaa, mutta päinvastoin. Kuuden kilsan kohdalla päätin tahkoa vauhtia lisää ja tähdätä kymppiin. Alkumatkan olin edennyt hidasta rasvanpolttovauhtia. Siitä lähti kisa kelloa vastaan. Kymppi piti saada rikki ja tavoite alle tuntiin. Trackerista näkee, että kolme vimppaa kilometriä olen tahkonut reilua 11km/h vauhtia.
Kotipihalle tultuani, Sportstracker näytti 9,40km, joten ei auttanut kuin pinkaista takaisin vauhtiin ja kiertää asuinalue kerran ympäri.
Kymppi täyttyi ja ajassa 59min 48sek. Jes!
Kotona vastaaottokomitea oli ovella vastassa. Hyppäsin vielä lämpimämpiin vaatteisiin ja jäähdyttelyllelenkille koirien kanssa.
Tästä tulee tapa, kerran viikkoon ainakin!
Hih, tiukille meni! :P Yllättävän hyvin tosiaan se juoksukunto pysyy, jos ei nyt ihan vuosia oo välissä. Pitäis varmaan itekin ottaa tohon juoksuun joku tavoite, mut se ei vaan meinaa inspiroida yhtäääään. :D
VastaaPoistaMä olin kyllä niin fiilareissa, et juoksu kulki. Pohkeet on ollu aika kiitolliset nyt viime päivinä! Auuts!
Poista