Taannoinen viikonloppu ois ollu äärimmäisen helppo retkahtamisen paikka herkkulakon suhteen. Olen nyt kuitenkin uuden ruokavalion myötä päättänyt ainakin alkuinnostuksen ajan mennä ohjeiden mukaisesti säännöllisellä ateriarytmillä.
Lauantaina lähdimme Helsinkiin extemporereissulle, kun VR myi halpaakin halvempia talvialelippuja. Poikaset pääsi ensimmäisen kerran junan kyytiin, molemmat olikin ihan pähkinöinä. Leikkipaikassa riitti tekemistä koko kahdelle tunnille edestakaisin. Kotoa mukaan pakattiin salaattirasiat, herajauhetta ja protskupatukoita päivän eväiksi. Helsinkiin päästyämme ryntäsimme kokeilemaan Suomen version Vapianosta (tähän asti syöty siis vain Tallinnan Vapianossa ja on ehdoton lemppariravintoloistamme) Päivälliseksi iihana avokado-lohisalaatti. Namm! Vapiano ei petä koskaan! Loppu muutama tuntinen vietettiin shoppaillen ja kahvitellen.
Sunnuntaina juhlittiin rakasta siskoani avioliiton satamaan astumisen johdosta.
Jälkiruokapöytä oli koreana kakuista, laskiaispullista ja muista herkuista. Tällä kertaa kuitenkin kahvi riitti.
Kieltäytyminen on toistaiseksi vielä helppoa alkuinnostuksen myötä. Viikot kun vierivät eteenpäin, maagisen EI KIITOS - sanominen vaikeutuu päivä päivältä. Onneksi projekti on pitkä, eivätkä muutamat sortumiset vesitä koko projektia. Se on varma. Ja herkkupäivät palanevat kuvioihin varmasti joidenkin viikkojen jälkeen.
Hienosti oot tsempannut ittesi pysymään ruodussa! :) Mä jo kauhulla odotan tulevaa viikonloppua: pe me&i-kutsut ja ja työporukan bileet... Hitto hyvään aikaan alotin tämän dieetin! Mut keksin ratkasun kutsuille: meinaan tehdä aikas terveellisen menun. Tottakai jotain hillariherkkua niille jotka saa syödä, mutta siis ajattelen myös meitä dietillä olevia. ;)
VastaaPoistaIhanaa Noora! Kiva kun otat huomioon dieettiläisetkin ;) Mahtavuutta!
PoistaTsemppiä ja kovaa päätä sinnekkin suuntaan herkkulakon suhteen.
Tosi hauska idea viettää tuollainen päivä! :)
VastaaPoistaMulla meni näin kauan ennen kuin pääsin oikeasti kiinni tuohon ruokavalioon. Ja jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin olevan valmistautunu tähän enemmän tai vähemmän viimeisen vuoden. Mulle ei toimi kerrasta poikki, vaan ruoan suhteen tarviin (vähän liikaa) armoa. Nyt tuntuu, että helpottaa päivä päivältä ja uskallan vihdoin uskoa itseen et unelmakroppa on sittenkin saavutettavissa. Voin vaan kuvitella miten vaikeaa aloittelijan on muuttaa elämäntapoja, kun mullakin on kuitenkin perusrunko ollut pitkään sama.
Mulla taas toimii tää äkkijyrkkä pudotus uuteen. Tosin tarviin sen alkuinnostuksen ja motivaation, jolla puskea eteenpäin ja johon aina ns. palata. Meitä on niin moneen junaan ja niinkuin blogissasi kirjoitit, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ja se henkinen puoli on ehkä just se tärkein osuus!
Poista