Sairastelun sietämätön kierre

Uskomatonta tuuria, en voi muuta sanoa.

Me ollaan käytännössä katsoen oltu koko alkvuosi sairaana. Joku on aina ollut vähintään pienessä lenssussa, jonka joku toinen on sit napannut itselleen. Mulla tulee muutaman päivän päästä kolme viikkoa täyteen yskää, joka ei tunnu talttuvan sitten millään. 

Ylläksen reissusta napattiin ah, niin ihana vatsatauti tuliaisiksi. Mies sairastui paikan päällä ja kolme meistä sopivasti 15 tunnin kotimatkalle. Kohtalon ivaa? No, kivaa ei ainakaan. Matka oli takapenkkiläisten kanssa ajoittain yhtä tuskaa, mutta tulipahan tehtyä ja kotona olo maistuu taas tuhannen verran kivemmalta!

No, muutoin reissu oli todella onnistunut. Pääsin laskemaan joka päivä, ulkoiltiin p-a-l-j-o-n lasten kanssa, käytiin uimassa, katsottiin olympialaisia ja kerran kävin jopa juoksemassa. Eli aerobisista tuli ainakin huolehdittua viikon aikana.  Ruokavaliosta lipsuin sitten senkin edestä. Paristi syötiin ulkona ja kotimatkalla ostin täysin oikeutetusti (lohtu)sairasherkuksi karkkipussin huoltsikalta, joka ei maistunut edes kovin hyvältä kipeänä.

Sunnuntaiaamu valkeni kotona täysin eri ihmisenä. Väsymys oli talttunut reilun 9h unilla. Vatsajylläys oli tiessään ja pelkkä yskä enää tilalla. Erävoitto sekin. Kaikkea ei voi saada kerralla. Sunnuntaipäivän toimin kuin pienen kylän virtapattereilla. Hyvää oloa arvostaa kummasti, kun on edellisenä päivänä käynyt pohjalla. 

Viimeisen parin viikon aikana olen päässyt kahdesti salille. Eli perästä tullaan, mutta kun täältä sairastuvasta taas ponnistetaan, niin sit vedetään täysillä. Erityisesti ensi lauantaita odotan kuin kuuta nousevaa. Silloin on MSF2-ryhmän eka tapaaminen Helsingissä. Eli mielummin himmailen vielä alkuviikon, että viikonloppuna olen sitten täydessä iskussa.